farkkutilkkuja ja muitakin.

Pussukoita ja muita tilkkutöitä tehdessäni vaikeinta on yleensä keksiä, mistä aloittaa. Valinnanvaraa on! Minulla on muutama kassillinen pienehköjä tilkkuja ja isommat määrät ovat kaapeissa ja säilytyslaatikoissa. Yleensä tartunkin vain lähimpään palaan tai kankaaseen ja kehitän jotain sen ympärille.

Olin taas eilen tyhjän päällä, aloituspisteessä. Ensimmäiseksi silmiini sattui osumaan kivan näköinen mutta haastavaksi yhdisteltäväksi osoittautunut Vera Bradley –printti. Tajusin hetken mietittyäni, että farkkukangas voisi sopia siihen. Otin esiin farkkutilkkuvarantoni ja lähdin sommittelemaan ”sitä mukaa tikattavaa” tilkkupintaa.

Ensimmäinen tilkkupinta:

Pidin kiinni kahdesta periaatteesta:

- Yläreunassa olisi vain ohuempia kankaita, jotta vetoketjun ompeleminen olisi helpompaa.
- Alanurkassa olisi pohjaa varten leikattavaa neliötä leveämpi ja korkeampi pala.

Toinen tilkkupinta. Olin käyttänyt valmiiksi leikkaamani kukka-, raita- ja pilkkukankaat niin vähiin, että otin mukaan vielä yhden, ruutukankaan.

Kankaat on ommeltu collegejerseystä leikattuun palaan, vanua ei tällä kertaa ole mukana. Mietin vielä, tikkaisinko pintaan lisäkuvioita ja lisäisinkö kuitenkin mukaan vanukerroksen.