valmis Ikivihreät- ja Hämärän jälkeen -vetoketjupussukka.
Ikivihreät-vetoketjupussukka edestä:
Valo-olosuhteet olivat tällä pittoreskilla kuvauspaikalla hetken verran sellaiset, että kännykkäkamerani pystyi tarkentamaan pussukkaan ja pitämään tarkennuksensa terävänä. Olisin mielelläni ottanut kaikki kuvat samassa paikassa, missä olisin ehkä saanut pussukan lisäksi kuvaan mukaan
- sammaloitunutta kalliota
- krassin kukintoja
- säiden patinoimia heinäseipäitä.
No, löysin toisen aika kivan kuvauspaikan, missä pussukan taustalle ikuistui kiipeävä klematis.
Pussukka avoimena, jotta vuorikangaskin näkyy:
Haastoin Tyttären auttamaan, ja löysimme yhdessä ainakin neljä kangasta, jotka vaikuttavat sopivan ihanaan kissakankaaseeni. Koska kissakuviot ovat aika isot, leikkasin tilkkupintaa varten isohkot palat, joten näistä täytynee tehdä isompi laukku. Esimerkiksi suunnilleen Kukka-Floora-tilkkulaukun kokoinen.
Aivan äskettäin ostamaani turkoosiin kukkakankaaseen Tytär valitsi lisäksi sinistä, vihreää ja turkoosikuvioista:
Liila vetoketju näyttäisi sopivan kokonaisuuteen parhaiten (siis niistä, joita minulla on kaapissa).
*) myöhemmin (*
Pitkähkön ompelurupeaman jälkeen pussukka onkin valmis! Käytin jälleen ”sitä mukaa tikattavaa” tekniikkaa ja ompelin toisen puolen pintaan enemmän pystykaitaleita, toiseen enemmän vaakakaitaleita:
Muistin vaihteeksi ommella pussukkaan kiinnipito- ja ripustuslenkit sivusaumoihin.
Pihan valaistusolosuhteet olivat nyt suotuisammat, ja sain näpätyksi potrettikuvan, jossa kaikki toivomani kuva-aiheet näkyivät myös:
Kuvassa siis Hämärän jälkeen –vetoketjupussukka, vaakakaitalepuoli.
Pystykaitalepuoli:
Vuori on enimmäkseen vihreä. Vuorin alareunassa on tummansinipohjaista, omenakuvioista kangasta, jota minulla on varastossa (liian) paljon.
Tyttären kommentti valmiista pussukasta: ”Tää on ihana!” No, kauniista kankaasta on helpompi tehdä ihana.
Valo-olosuhteet olivat tällä pittoreskilla kuvauspaikalla hetken verran sellaiset, että kännykkäkamerani pystyi tarkentamaan pussukkaan ja pitämään tarkennuksensa terävänä. Olisin mielelläni ottanut kaikki kuvat samassa paikassa, missä olisin ehkä saanut pussukan lisäksi kuvaan mukaan
- sammaloitunutta kalliota
- krassin kukintoja
- säiden patinoimia heinäseipäitä.
No, löysin toisen aika kivan kuvauspaikan, missä pussukan taustalle ikuistui kiipeävä klematis.
Pussukka avoimena, jotta vuorikangaskin näkyy:
Kangasyhdistelmiä
Olen heikkona kissakankaisiin (tämä varmaan tuleekin lukijoille yllätyksenä, hehheh), joten ostin tietysti palan minulle uutta kissakangasta, kun Tilkkutarhan Minna taannoin vieraili Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Kangas oli ja on mielestäni ihana, mutta vaikutti samalla sellaiselta, mihin on haastava löytää sopivia kanssakankaita.
Haastoin Tyttären auttamaan, ja löysimme yhdessä ainakin neljä kangasta, jotka vaikuttavat sopivan ihanaan kissakankaaseeni. Koska kissakuviot ovat aika isot, leikkasin tilkkupintaa varten isohkot palat, joten näistä täytynee tehdä isompi laukku. Esimerkiksi suunnilleen Kukka-Floora-tilkkulaukun kokoinen.
Aivan äskettäin ostamaani turkoosiin kukkakankaaseen Tytär valitsi lisäksi sinistä, vihreää ja turkoosikuvioista:
Liila vetoketju näyttäisi sopivan kokonaisuuteen parhaiten (siis niistä, joita minulla on kaapissa).
*) myöhemmin (*
Pitkähkön ompelurupeaman jälkeen pussukka onkin valmis! Käytin jälleen ”sitä mukaa tikattavaa” tekniikkaa ja ompelin toisen puolen pintaan enemmän pystykaitaleita, toiseen enemmän vaakakaitaleita:
Muistin vaihteeksi ommella pussukkaan kiinnipito- ja ripustuslenkit sivusaumoihin.
Pihan valaistusolosuhteet olivat nyt suotuisammat, ja sain näpätyksi potrettikuvan, jossa kaikki toivomani kuva-aiheet näkyivät myös:
Kuvassa siis Hämärän jälkeen –vetoketjupussukka, vaakakaitalepuoli.
Pystykaitalepuoli:
Vuori on enimmäkseen vihreä. Vuorin alareunassa on tummansinipohjaista, omenakuvioista kangasta, jota minulla on varastossa (liian) paljon.
Tyttären kommentti valmiista pussukasta: ”Tää on ihana!” No, kauniista kankaasta on helpompi tehdä ihana.
Kommentit