tilkkupeiton harsiminen käynnissä.
Olisin mieluusti tehnyt jotain joutavampaa, mutta sain itseni ruotuun ja valmistelemaan ”nopeasti” tekemäni tilkkupeittopinnan tikkaamista. Ensiksi piti lattian olla riittävän tyhjä. Se oli.
Sitten piti etsiä peiton väreihin edes jotenkuten sopivaa taustakangasta. Pidin ehdottomana tavoitteenani, etten ostaisi uutta kangasta tätä varten! Horjuin päätöksessäni, kun kangas toisensa jälkeen osoittautui
- liian ohueksi/kuluneeksi
- liian pieneksi palaksi
- liian nätiksi, että raaskisin käyttää kaiken tähän
- täysin epäsointuisaksi muihin mahdollisiin, puhumattakaan tilkkupinnasta.
Lopulta löysin kolme eri kangasta: vaaleanpunaisen lakanakankaan, tummemman vaaleanpunaisen, pilkullisen tilkkutyökankaan ja Tampellan retrokuvioisen, mustapohjaisen kankaan. Ne sopivat siedettävästi keskenään ja täyttivät tekniset vaatimukset. Hyvä! En sittenkään ”joutunut” kangasostoksille.
Käytin kaikki kolme kangasta pesukoneen kautta, kuivattelin ja silitin. Koko tämän ajan minulla oli tietenkin sellainen tunne, että ponnistelin tilkkupeiteprojektissa eteenpäin! Vaikka en tehnyt mitään ompelemiseen liittyvää.
Eilen sain palat ommelluiksi yhteen. Levitin ne lattialle ja hain epäluuloisena tikkausvanun varastosta. Olin melkein varma, ettei se riittäisi, mutta ohoh, sitä oli juuri tarpeeksi. Ihme! Niin sitten sain peittoon tarvittavat kerrokset asetelluksi lattialle: taustakankaan, tikkausvanun, tilkkupinnan:
Taustakangas on maalarinteipillä kiinni lattiassa:
Työskentelyergonomia ei ole kaksinen, ja pystyin yhden kykkimis-/polvistumisrupeaman aikana harsimaan vain kolme kulmittaista linjaa, joista yksi näkyy tässä:
Välineistö on tuttua: lankaa, neula, sakset ja kahvilusikka.
Missä te, lukijat, pidätte tilkkupeittokerroksia harsiessanne niitä? Vai käytättekö vain hakaneuloja? Lattialla työskenteleminen on työlästä, mutta missä muuallakaan voisi harsia? En usko, että kovin monella harrastajalla on käytössään niin isoa pöytätilaa, että sille voisi levittää torkkupeiton kokoisen työn.
Yllättäviä yhdistelmiä
Silitin taustakankaita ja saman rupeaman aikana myös muita pesukoneessa käyneitä kankaita. Levitin silitetyt kankaat aina sängylle, ja siinä huomasin, että nämä kaksi kangasta sointuvatkin aika kivasti yhteen:
En varmaankaan olisi tullut ajatelleeksi yhdistää näitä, ellen olisi sattumalta nähnyt näitä yhdessä.
Pesin ja silitin myös Vera Bradley –kuviokangasta, joka minulla on ollut kauan ja jota olen monessa jutussa käyttänytkin. Koska siinä on turkoosia ja ruskeaa, kokeilin, sopisiko se saippuakuplakissojen kanssa samaan settiin.
Mielestäni sopii.
Lopuksi rentoa meininkiä
Tai siis, tässä kuvassa ei todellakaan mennä yhtään mihinkään! Olen kyllä kuvannut kissamme tällä peitteellä lukemattomia kertoja, mutta se vain on tosi söpö ja korostaa peittoa mukavasti.
Sitten piti etsiä peiton väreihin edes jotenkuten sopivaa taustakangasta. Pidin ehdottomana tavoitteenani, etten ostaisi uutta kangasta tätä varten! Horjuin päätöksessäni, kun kangas toisensa jälkeen osoittautui
- liian ohueksi/kuluneeksi
- liian pieneksi palaksi
- liian nätiksi, että raaskisin käyttää kaiken tähän
- täysin epäsointuisaksi muihin mahdollisiin, puhumattakaan tilkkupinnasta.
Lopulta löysin kolme eri kangasta: vaaleanpunaisen lakanakankaan, tummemman vaaleanpunaisen, pilkullisen tilkkutyökankaan ja Tampellan retrokuvioisen, mustapohjaisen kankaan. Ne sopivat siedettävästi keskenään ja täyttivät tekniset vaatimukset. Hyvä! En sittenkään ”joutunut” kangasostoksille.
Käytin kaikki kolme kangasta pesukoneen kautta, kuivattelin ja silitin. Koko tämän ajan minulla oli tietenkin sellainen tunne, että ponnistelin tilkkupeiteprojektissa eteenpäin! Vaikka en tehnyt mitään ompelemiseen liittyvää.
Eilen sain palat ommelluiksi yhteen. Levitin ne lattialle ja hain epäluuloisena tikkausvanun varastosta. Olin melkein varma, ettei se riittäisi, mutta ohoh, sitä oli juuri tarpeeksi. Ihme! Niin sitten sain peittoon tarvittavat kerrokset asetelluksi lattialle: taustakankaan, tikkausvanun, tilkkupinnan:
Taustakangas on maalarinteipillä kiinni lattiassa:
Työskentelyergonomia ei ole kaksinen, ja pystyin yhden kykkimis-/polvistumisrupeaman aikana harsimaan vain kolme kulmittaista linjaa, joista yksi näkyy tässä:
Välineistö on tuttua: lankaa, neula, sakset ja kahvilusikka.
Missä te, lukijat, pidätte tilkkupeittokerroksia harsiessanne niitä? Vai käytättekö vain hakaneuloja? Lattialla työskenteleminen on työlästä, mutta missä muuallakaan voisi harsia? En usko, että kovin monella harrastajalla on käytössään niin isoa pöytätilaa, että sille voisi levittää torkkupeiton kokoisen työn.
Yllättäviä yhdistelmiä
Silitin taustakankaita ja saman rupeaman aikana myös muita pesukoneessa käyneitä kankaita. Levitin silitetyt kankaat aina sängylle, ja siinä huomasin, että nämä kaksi kangasta sointuvatkin aika kivasti yhteen:
En varmaankaan olisi tullut ajatelleeksi yhdistää näitä, ellen olisi sattumalta nähnyt näitä yhdessä.
Pesin ja silitin myös Vera Bradley –kuviokangasta, joka minulla on ollut kauan ja jota olen monessa jutussa käyttänytkin. Koska siinä on turkoosia ja ruskeaa, kokeilin, sopisiko se saippuakuplakissojen kanssa samaan settiin.
Mielestäni sopii.
Lopuksi rentoa meininkiä
Tai siis, tässä kuvassa ei todellakaan mennä yhtään mihinkään! Olen kyllä kuvannut kissamme tällä peitteellä lukemattomia kertoja, mutta se vain on tosi söpö ja korostaa peittoa mukavasti.
Kommentit