erhe … korjattu.

Ompelin farkkutilkuista ja muista kokoamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi. En lisännyt tikkausvanua collegejerseyllä paksuntamani pinnan taakse, vaan luotin farkkupalojen jäykistävän pussukkaa riittävästi.

Ompeleminen luisti ja pussukka valmistui mielestäni yllättävän nopeasti. Suljin vuorikappaleen kääntöaukon, piilotin langanpätkät saumaan, käänsin vuorin päällikappaleen sisään ja asettelin pussukan muotoonsa. Ihana! (Niin no, niin ihana kuin näistä kankaista saa.)

EIIII ! ! Ei ollutkaan ihana! Pussukan tilkkupinnassa oli koko ajan vaaninut ompeluvirhe:

Erhe: Olin jotenkin rähminyt sauman tuosta kohdasta liian kapeaksi. En ymmärrä, miten se on voinut tapahtua! Pakkohan palkeenkieli oli korjata, ei sitä voinut repsottamaankaan jättää.

Korjattu: Parsin kohdan aitapistoilla (toivottavasti) purkautumattomaksi ja kehitin päälle hämäyskoristeen.

Olin valmis lisäämään pari muutakin rusettia, mutta pussukka näytti aivan riittävän somistetulta jo näin.

Valaistusolosuhteet ulkona olivat eilistä suotuisammat kännykkäkameralleni. Tässä siis valmis Mukava-vetoketjupussukka:

Poseeraus vaihteeksi taas tutuilla ja turvallisilla rappusilla.

Toinen puoli esitellään luonnon helmassa:

Samoin kuin pussukan vuori ja sisätasku kangasmerkkeineen:

Pohjakuviota esitellään puutarhatuolin päällä:

Näitä puutarhatuoleja meillä on sivumennen sanoen vain kolme. Joku katsoi vuosia sitten tarpeelliseksi vähentää pihaltamme yhden näistä tuoleista. Ihmettelen edelleen, miksi vietiin vain yksi tuoli, kun kerran varkaissa käytiin.

Nyt olen sitten taas tyhjän päällä. Mihin ryhtyä seuraavaksi? (Enköhän sentään keksi jotain aika pian.)