tikkauksia pussukkaan ja muualle.
Ompelin myös toiset lehtikuviotilkut pussukkakappaleeksi. Käytin samoja kankaita kuin toiseen pussukkapuoliskoon, mutta kokosin yhden kappaleen useammasta osasta. Muuten kappaleet riittivät hyvin.
Tarkastelin kappaleita, ja oli ilmiselvää, etteivät lehtikuviot olisi vaikuttaneet lehti- tai lehvämäisiltä ilman konetikkauskorostusta. Niin sitten ompelin lehden muotoiset tikkaukset joka palaan.
Olin käyttänyt alkujaan taustakankaaksi ostamaani pallokuviokangasta vaaleammissa lehtikuviotilkuissa, ja päätin saman tien tehdä pussukan vuorin samasta kankaasta.
Ilmeisesti kangas venyy helposti! Leikkasin vuorikappaleet täsmälleen päällikappaleiden kokoisiksi, mutta kun olin ommellut vetoketjun kiinni, kumpikin vuorikappale oli toisesta reunastaan paljon pussukkakappaletta pidempi:
Tosi outoa! Päällikappaleet pysyivät oman kokoisinaan, mutta vuorikappale venähti!
No, tasoitin kappaleet ennen kuin ompelin pussukan muotoonsa. Pussukka on periaatteessa valmis ja sillä on nimikin (olipa vaikea keksiä!) mutta siitä ei ole vielä potrettikuvia, koska sen vetoketjusta puuttuu kiinnipitolenksu.
Seuraavat projektit ovat jo työpöydällä (oikeasti kyllä työpöydän vieressä lattialla). Poimin kangasvarastoista kolme mielenkiintoista kangasta ja etsin Tyttären kanssa niistä jokaiselle noin neljä kaverikangasta. Yhdestä pinosta saattaa kyllä tulla vetoketjulaukku eikä vetoketjupussukkaa.
Voisi myös pian olla aika yrittää tehdä uutta tilkkupintaa jäännöspaloista. Niitä kertyy ja kertyy – niitä pitäisi aina välillä myös vajuttaa.
Niin, ja ”nopeasti syntyneen tilkkupinnan” tikkaaminen pitäisi kyllä aloittaa, nyt kun olen raivannut lattian ällistyttävän kasattomaksi. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki asetella kerrokset lattialle ja harsia ne yhteen!
Hitsiläinen! Olisi pitänyt silittää kangas jo ennen ompelemista! Ommellessani en huomannut tuota vekkiä, mutta kuvassa se näkyy aivan selvästi.
Olen ihan otettu, että laukku on päässyt näin hienoon ympäristöön. (Kyllä Suomessa on upeita paikkoja.)
Minun täytynee kehittää pikkulaukun mallia. Tämä on lyhyen ajan sisällä jo toinen tekemäni laukku, johon omistaja on itse lisännyt vetoketjun. Hiukan noloa mielestäni! Pitäisihän laukuntekijän ymmärtää tehdä laukkuja, jotka sellaisenaan toteuttavat käyttäjän perustarpeet.
Vetoketju on ommeltu laukkuun kauniisti.
Täytyisiköhän kysyä laukkujani vetoketjuin parannelleilta, miten he käytännössä sen tekivät…
(Taustalla näkyy hiljattain siistitty ja järjestelty kirjahylly. Harmi, ettei sen siisteys oikein erotu kuvassa, ja vielä harmimpi, ettei siisteys ulotu hyllyn päälle.)
Tarkastelin kappaleita, ja oli ilmiselvää, etteivät lehtikuviot olisi vaikuttaneet lehti- tai lehvämäisiltä ilman konetikkauskorostusta. Niin sitten ompelin lehden muotoiset tikkaukset joka palaan.
Olin käyttänyt alkujaan taustakankaaksi ostamaani pallokuviokangasta vaaleammissa lehtikuviotilkuissa, ja päätin saman tien tehdä pussukan vuorin samasta kankaasta.
Ilmeisesti kangas venyy helposti! Leikkasin vuorikappaleet täsmälleen päällikappaleiden kokoisiksi, mutta kun olin ommellut vetoketjun kiinni, kumpikin vuorikappale oli toisesta reunastaan paljon pussukkakappaletta pidempi:
Tosi outoa! Päällikappaleet pysyivät oman kokoisinaan, mutta vuorikappale venähti!
No, tasoitin kappaleet ennen kuin ompelin pussukan muotoonsa. Pussukka on periaatteessa valmis ja sillä on nimikin (olipa vaikea keksiä!) mutta siitä ei ole vielä potrettikuvia, koska sen vetoketjusta puuttuu kiinnipitolenksu.
Seuraavat projektit ovat jo työpöydällä (oikeasti kyllä työpöydän vieressä lattialla). Poimin kangasvarastoista kolme mielenkiintoista kangasta ja etsin Tyttären kanssa niistä jokaiselle noin neljä kaverikangasta. Yhdestä pinosta saattaa kyllä tulla vetoketjulaukku eikä vetoketjupussukkaa.
Voisi myös pian olla aika yrittää tehdä uutta tilkkupintaa jäännöspaloista. Niitä kertyy ja kertyy – niitä pitäisi aina välillä myös vajuttaa.
Niin, ja ”nopeasti syntyneen tilkkupinnan” tikkaaminen pitäisi kyllä aloittaa, nyt kun olen raivannut lattian ällistyttävän kasattomaksi. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki asetella kerrokset lattialle ja harsia ne yhteen!
Konetikattu syherökirjain
Vaihdoin lehtikuvion tikkaamista varten koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin sitten samalla kertaa uuden syherökirjaimen, tällä kertaa j-kirjaimen:
Hitsiläinen! Olisi pitänyt silittää kangas jo ennen ompelemista! Ommellessani en huomannut tuota vekkiä, mutta kuvassa se näkyy aivan selvästi.
Menevä vintage-kankainen laukku
Hyvän työkaverini vaimolla on ompelemani pikkulaukku, johon käytin oikeaa vintage-kangasta: kangasta, jolla vanhempieni makuuhuoneen kaluston istuimet oli päällystetty 60-luvun alussa. Laukku melkein antiikkisine kankaineen oli menossa mukana esimerkiksi perjantai-iltana purjehdusseuralla:
Olen ihan otettu, että laukku on päässyt näin hienoon ympäristöön. (Kyllä Suomessa on upeita paikkoja.)
Minun täytynee kehittää pikkulaukun mallia. Tämä on lyhyen ajan sisällä jo toinen tekemäni laukku, johon omistaja on itse lisännyt vetoketjun. Hiukan noloa mielestäni! Pitäisihän laukuntekijän ymmärtää tehdä laukkuja, jotka sellaisenaan toteuttavat käyttäjän perustarpeet.
Vetoketju on ommeltu laukkuun kauniisti.
Täytyisiköhän kysyä laukkujani vetoketjuin parannelleilta, miten he käytännössä sen tekivät…
Taas silitettävää!
Kissa oli taas löytänyt loistopaikkansa. Jätin laiskuuttani illalla silityslaudan esille ja kohtasin aamulla tällaisen näyn:
(Taustalla näkyy hiljattain siistitty ja järjestelty kirjahylly. Harmi, ettei sen siisteys oikein erotu kuvassa, ja vielä harmimpi, ettei siisteys ulotu hyllyn päälle.)
Kommentit
Vihreät patalaput on ommeltu muuhun työhön tehtyjen blokkien reunapaloista. Koot ovat n.23-25 cm, muutama on n.30 cm. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi ja koristeet näkyvät vähän paremmin:)