Tekstit

Näytetään tunnisteella kankaat merkityt tekstit.

ihana kangaskauppa!

Kuva
No niin, nyt löytyi Suur-Helsingin alueeltakin ihana kangaskauppa eli Menita Outlet Soukan ostoskeskuksessa Espoossa! Korviini oli kyllä kantautunut jotain Menitan liikkeestä, mutta myymälä yhdistyi mielessäni niin voimakkaasti neule- ja muihin lankoihin, etten uskonut sieltä löytyvän minulle mitään. Olin väärässä! Myymälän alemmassa kerroksessa oli kangaspakoille omistettu hyllykkö, josta löytyi vaikka mitä ihanaa ja houkuttelevaa: Kaffe Fassettin kankaita oli tarjolla lukuisia ja Amy Butlerin kuoseja myös. Ihania värejä! Upeiden, kirjavien kankaiden lisäksi tarjolla oli myös hillittyjä kuoseja (seuraavassa kuvassa hillitysti kuvioidut harmahtavat näkyvät taemmalla hyllyllä). Itse asiassa osa kankaista oli niin hillittyjä kuosiltaan, että ihmiset sanovat niitä yksivärisiksi. Minä en oikein tunnista sanaa yksivärinen, tunnen vain sanat kirjava, monivärinen ja kuviollinen. Kuulin kassalla, että myymälään oli juuri tullut uusia kankaita (tarjonta, josta minäkin siis

ihanuuksia.

Kuva
Minun on varmaan pakko julistaa marraskuu älä-osta-kangasta-kuukaudeksi, sillä olen taas retkahtanut ostamaan kaikenlaisia kuviollisia kankaita. Ainakin marraskuun pitäisi olla osta-korkeintaan-yksivärisiä-kankaita-kuukausi. Töölön Tilkkupaja möi Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa torstaina upeita kuviokankaita, enkä ollut ainoa ostoksia tehnyt. Jokainen kangas on huippuhieno erikseen, mutta en sentään minäkään ihan ensimmäiseksi rupeaisi yhdistämään kaikkia samaan työhön. Menin myös käymään Signorinan verkkokaupassa, kun olin Tiinatein Tilkkutie-blogista huomannut siellä olevan alennusmyynnin. Totta kai alehinnalla löytyi kivaa ja tilasin poikkeuksellisesti kangasta postitse.  Signorina oli paketoinut kankaani nätisti silkkipaperiin, ja nyytissä oli nauhakin ympärillä: Silkkipaperin sisältä löytyivät ostokseni: Kuviollisimpia eli perhos- ja kukkakuvioista kangasta ostin metrin kumpaakin ja pilkullisia kankaita ostin puoli metriä kumpaakin. Taas sattu

pitkä miinus.

Kuva
Palaan miinukseen tuonnempana: nyt kuitenkin jotain muuta. Kauniista turkooseista ja punaisista kankaista ompelemani tilkkupinta ei miellytä silmääni, mutta tästä oli se hyvä puoli, ettei tikatessa tarvinnut pelätä pilaavansa mitään. Niinpä sain itsestäni irti aivan uusia kuvioita, esimerkiksi tämän: Merkillisen näköinen pöytä/portti sai sisäänsä kiemuroin ympäröidyn sydämen. Punaisella tikkauslangalla rohkeasti tikkasin turkoosin kankaan päälle! Sydänten viereen ja yläpuolelle tikkailin teräväkärkisiä aaltoja. Tikkasin vielä pikkuruiset sydämet pieniin punaneliöihin. Kaksi kierrosta tikkauksia vetelin. No sitten tämä toinen tilkkupinta. Uskaltauduin tikkaamaan tutun spiraalikuvion kehälle ensin pyöreitä terälehtiä tai pilvenreunoja, sitten vähän liekkimäistä riviä, toisen pilvenreunakaistaleen, jälleen liekkejä,… Kuvion näkee tästä vähän paremmin: Tasoitin tilkkupinnat ja tässä he poseeraavat tulevan vetoketjunsa kanssa: Tikkasin näitä muutamana iltana j

yllättävä havainto.

Kuva
Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

tein kaverin.

Kuva
Ompelin siis toisenkin traktorinjälkitilkkublokin retrokankaasta, jota kovasti ihailin tässä postauksessani. Vasemmanpuoleinen blokki on ihailemani, oikealla on tämä uusi. Kankaan kuvio on erittäin vaihtelevaa, eikä uuteen blokkiin osunut punaisia kukkia ollenkaan yhtä hauskasti kuin ensimmäiseen. Jos olisin tehnyt tämän uuden ensimmäiseksi, en olisi ehkä ruvennut ompelemaan toista samasta kankaasta. Tämä on kiva, muttei niin kiva. Heille on kuitenkin ehkä seuraa toisistaan, kunhan pääsevät tilkkupinnalle asti. Kovin monta tällaista blokkia en pysty ompelemaan lisää, sillä kangas vetelee viimeisiään. Joskus käy niinkin, vaikka olen tyypillisesti kankaiden säästelijä, en loppuun käyttäjä. Tein neljää muutakin blokkia samaan aikaan kun ompelin retrokankaista tilkkublokkia. Ne ovat huomattavasti hillitympiä. Ihan voisi tylsiksi sanoa, mutta hekin heräävät varmasti eloon, kun heitä on iso tilkkupinta. Tarkkaan katsova huomaa lisäksi, etten ommellut oikean alakulman blokkia

kerta se on ensimmäinenkin.

Kuva
En tietysti väitä käyneeni kangaskaupassa ensimmäistä kertaa enkä tehneeni ensimmäisiä heräteostoksiakaan, mutta mökkipihan kivellä oleva pino edustaa silti jotain ensimmäistä. En ainakaan muista, että olisin koskaan ennen onnistunut loihtimaan heräteostoskangaspinosta sellaista, jonka värit sointuisivat kaikki kauniisti yhteen! Mutta ah, kerrankin! Kävi niin, etten edes ajatellut nolostella kaupan kassalla tyyliin ”niin siis nämä kankaathan eivät tietenkään kaikki tule samaan työhön, niin kuin varmasti huomaakin”. Tein heräteostoksen Hämeenlinnan Eurokankaassa. Käsityöpuuvillat-palalaarista löytyi näin nätit kankaat! Ihme juttu, että melkein aina löytyy (Eurokankaiden palalaareista yleensä siis, ei vain H:linnan myymälästä), vaikka laari näyttää ensin tosi sekavalta. Vai olenko kritiikitön? (Tällä kertaa en varmasti ollut – näistäkin jokaisesta voi sanoa, että ”nätti kangas” – mutta olen toki ostanut aika rumeliinejakin.)

lisää ruotoja.

Kuva
Yksi ruoto lisää siis – käytin samoja vaaleaa ja ”tummaa” kangasta kuin tässä postauksessa, mutta ompelinkin oranssihtavaruotoisen tilkkublokin, en turkoosiruotoista. Näistä kootaan vinha tilkkupinta, jossa ruodot menevät välillä sinne ja välillä tänne. Ompelen toivottavasti seuraavat ruodot Tallinnan-kankaistani eli vaaleat tulevat vaaleasta ruskeasta ja tummat melko tummasta harmaasta, tummemmasta kuin näissä blokeissa käyttämäni. Voi silti olla, että samaan tilkkupintaan tulee näitä melko-valko-harmaita mukaan. Värikaitaleet tulevat turkooseista ja oransseista, turkooseja enemmän. Etsin käsille monenlaista sopivaa kangasta – näistä leikkaan kaitaleita siten kuin sattuu huvittamaan. Ei ole taaskaan mitään erityistä suunnitelmaa tai visiota. Katson, mitä tulee, vai tuleeko mitään. Tilkkublokki on joka tapauksessa mielestäni hauska ja sitä on kiva tehdä. Niin… tai tänään oli kyllä aluksi vähemmän kiva ompeluhetki. Ensin etsin ainakin vartin uutta tilkkulehteäni, jota ilm

terveisiä Tallinnasta!

Kuva
Vähän on huono omatunto – mutta onneksi vain vähän – sillä olen viikon sisällä toteuttanut kahta Tilkkutie-blogin Tiinatein hieman kadehtimaa suurkaupunkilaisuutta. Olen kävellyt lehtihyllylle ja valinnut sieltä kivan tilkkulehden ja olen myös pistäytynyt Tallinnassa. Anteeksi vähän. Olen käynyt Tallinnassa monta kertaa ja viipynyt siellä pistäytymistä pidempäänkin, mutta ohjelma on aina ollut sellainen, etten ole päässyt kangasostoksille Karnaluksiin. Enkä tietysti moneen aikaan edes tiennyt koko tarunhohtoisesta Karnaluksista. Minua valistettiin kyllä, että ennen täällä olivat hinnat paljon huokeammat, mutta aivan riittävän huokeilta ne minusta vaikuttivat ja niinpä voinkin näyttää kauniit kukkaterveiset Tallinnasta: (Niin, ja pilkkuterveiset.) Vasemmanpuoleista kukkakangasta ostin vieläpä niin paljon, että ehkä saan siitä melkein koko taustakankaan tilkkupeittoon. Joskus niinkin! Eiliseen tilkkublokkipohdintaani liittyen, tässä neutraaleita tummia ja vaaleita kankaita

tilkkulehti.

Kuva
Olen silloin tällöin ostanut American Patchwork and Quilting –lehden, koska ensimmäisestä ostamastani numerosta sain mallin Jäätelökesä-tilkkupeittooni. Muista numeroista en ole tainnut ihan peittomallia löytää, mutta jokusia hyödyllisiä tiedonmuruja lehdissä on ollut ja aina joku ideantynkäkin sentään. Kesäkuun 2014 numero on tänään käsillä. Lehdessä on kiinnostavalta näyttävä blokkiohje ja peittomalli, joka kuitenkin vaatii noin kolmen metrin palat kahta eri kangasta – muut kankaat voivat olla mitä tahansa ja minun tilkkupinnassani varmasti olisivatkin. En siis voi heti toteuttaa tuota mallia, vaikka mieli tekisikin. Ehdottomasti kiinnostavin juttu tässä numerossa kertoo kuitenkin kuosien valitsemisesta. Weeks Ringle –niminen suunnittelija neuvoo, miten kankaat saa toimimaan keskenään. Jutussa ratkaistaan ilmeisesti melko yleinen ongelma, eli kun kankaita on varastossa vaikka kuinka paljon ja vaikka minkälaisia, mutta mitään järkevää niistä ei keksi tehdä. Minun kangasv

tilkkutyöt ja jakamaton huomioni.

Kuva
Hahhah! Jakamaton huomioni muka! Tämänhetkisistä keskeneräisistä tilkkutöistäni mikään ei saa jakamatonta huomiotani, vaan edistän välillä yhtä, välillä toista ja välillä kolmatta. Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten.   Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin. Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut. Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin! Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:

uutta putkeen.

Kuva
Olen useamman vuoden halunnut ommella tietyn tilkkupeiton. Tilkkupinnassa näyttää olevan neliöitä, joiden kulmat menevät päällekkäin. Tiedän, mistä voisin ostaa tilkkupeiton kaavan, mutta ompelen mieluiten ilman kaavoja ja ilman tarkkaa suunnitelmaakin, joten olen pähkäillyt mallia itsekseni. Pari päivää sitten tajusin, miten malli kannattaa leikata ja ommella. Olen siitä asti miettinyt tarvittavien tilkkujen kokoja ja ompelin mallipalankin (jo toisen – edellinen tosin perustui vääränlaiseen ompelusuunnitelmaan). Ehkä pystyn ompelemaan haluamani mallin! Varastoistani löytyi sopivaa ”taustakangasta” neliöille ja kulmien tummaa kangasta myös. Ihme juttu! Ei tarvinnutkaan lähteä kangaskauppaan. Suunnittelin, että tilkkupinnasta tulisi puna-pinkki, mutta taidan terästää värivalikoimaa parilla vihreällä palalla. Ei sovi minulle, että olisi pelkkää yhtä väriä. Kuinkahan mones keskeneräinen tilkkupeittopinta tämä onkaan? Palapelipeitto on ollut samassa jamassa kuukausia eikä mo

on ne ihania!

Kuva
Näin tänään sattumalta televisio-ohjelmasta, että illalla tulisi Downton Abbey –sarjan jouluinen jakso. Joulu tuntuu olevan kaukana, kun ihmiset ennenkin helteestä unelmoivat, mutta Downton Abbey oli ajankohtainen. Siksakkasin nimittäin eilen kaksi kangaspalaa, jotta voin pyöräyttää ne pesukoneessa: Ostin Imatran Tilkkupäivillä Tilkkutarhan osastolta kahta Downton Abbey –nimikkokangasta. En ehkä heti ajattelisi näitä samaan työhön, mutta ihania ovat kumpikin! Ostaisin varmaan koko sarjan ja kolme metriä kaikkia, jos varat riittäisivät. Ja säilytystilat. Toinen ihana – tämä tuli mieleen ihanuudesta – on vaaleanpuna-vaaleansininen kangasnyytti tässä näin: Yllätys, yllätys! Tämäpä ei ollutkaan ihan näin kaksiväristä kangasta, vaan värikkäämpää: Toinen nimeni on ”Värikäs,” joten nyytin sisältä paljastunut monivärinen kukkakimppu on mielestäni ihana ja kangas kaikkiaan on ihanampaa kuin ensin luulinkaan! Kuvissani kaikkein ihanin on kuitenkin meidän Kissa: Se ulkoi

aivan parhaat lahjat.

Kuva
Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat! Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan: Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat! Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani: Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen! Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa sii

tilkkuterveiset Imatralta!

Kuva
Huoh, tilkkuyhdistys Finn Quiltin vuotuiset tilkkupäivät on koettu Imatran Tilkkujen vuoksi –tapahtumassa. Terveiset Imatralta! Päivystin tyytyväisen tikkauspalveluasiakkaan ominaisuudessa Töölön tilkkupajan pöydän vieressä Soilen hang-around-tyyppinä ja pääsin juttusille monen monituisen tilkkuharrastajan kanssa. Kiitokset minulle jutelleille! Oli aivan mahtavaa! Töölön tilkkupajan tikkauspalvelua mainostava lehtinen oli kröhöm minun käsialaani. Tikattuja tilkkupintoja oli esillä joka lähtöön. Vasemmassa alareunassa näkyy kaksi omaa tilkkupintaani, tai toinenhan on ihan valmis tilkkupeitto, Arvoitus. Töölön tilkkupajan hieno banderolli (jonka takana näkyy minun keskeneräinen tilkkupeittoni): Tilkkupäivät olivat hienot. Näin monta hienoa tilkkutyötä! Koska en ollut lupautunut valokuvaamaan töitä muiden nähtäväksi, otin vain pari kuvaa. Liisa-Helena Pellisen työstä pidin oikein paljon: Liisa-Helenan käyttämä tähtiblokki on periaatteessa yksinkertainen, mutta toist

työvoitto. treffit?

Kuva
Värikkään, jäännöspalatilkkuneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappale on nyt valmis. Sen valmistaminen olikin työlästä! Vaikka löysin isoja, teemaan sopivia jäännöspalablokkeja, niiden käyttäminen taustakappaleessa vaati monenlaista pohdintaa ja monta työvaihetta. Tässä olin ommellut punaisiin, pitkulaisiin palasiin tummat väli- ja reunakaitaleet. Lisäksi olin ommellut palan reunoihin vaaleanpunaiset palat. Tein samanlaiset kehystykset ja laajennukset myös kahdelle muulle blokkipalalle ja sen jälkeen ompelin palat allekkain yhteen ja niiden ylä- ja alapuolelle vielä isot palat, jotta taustakappale olisi tarpeeksi pitkä. Ompelukoneellani oli koko viikonlopun suunnilleen tämän näköistä: Eli kivojen, pienehköjen tilkkupalojen sijaan minulla oli valtava röykkiö kangasta koneen äärellä. Hiki tuli moneen kertaan! Ei uskoisi, että tilkkutöiden tekeminen on välillä näin fyysistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Tilkkupinta ja taustakappale taiteltuina, valmiit vietävik

värikäs tilkkupinta.

Kuva
Uurastin tänään ainoastaan mustien ja harmaiden kaitaleiden sekä jäännöspalatilkuista ompelemieni pötköjen parissa ja sain nyt tilkkupinnan valmiiksi! Alareunassa on vihertäviä tilkkuja ja niiden yläpuolella sinisiä. Sinisten neliöiden jälkeen tulee violetteja, vaaleanpunaisia ja punaisia sekä oransseja neliöitä. Pystyin juuri ja juuri kuvaamaan tilkkupinnan valoisaan aikaan – tosin täydensin päivänvaloa kattovalaisimella. Olisin mielelläni levittänyt pinnan sängylle kuvattavaksi, mutta en voinut. Ja niin kiire minulla oli, etten ehtinyt siirtää edes silitysraudan johtoa kuvan ulkopuolelle. Ai miksikö en voinut levittää tilkkupintaani sängylle? Sängyllä makasi joku tyytyväisenä (katso kuvan oikea yläkulma). Niinpä levitin pinnan vain Kissasta eteenpäin. Toinen tilkkupeitto näkyy kuvassa oikealta ja nurjalta ja häiritsee kokonaisvaikutelmaa, mutta ehkä tästä saa jotain käsitystä. Joka tapauksessa tilkkupinta on nyt valmis, jipii! Enää tarvitsee kehittää tähän taustaka