tilkku-designia Tallinnassa.
Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.
Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.
Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.
”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).
Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.
Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.
Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.
Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.
Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!
Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:
Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)
Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!
Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.
Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.
Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.
”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).
Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.
Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.
Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.
Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.
Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!
Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:
Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)
Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!
Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.
Kommentit