näyttelyterveisiä.

Juuri kotiuduin tilkkutyönäyttelymatkalta. Kävin Jokioisten näyttelyssä tilkkuystäväni Soilen kanssa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Humppilassa syömässä ja tutustumassa ostosmahdollisuuksiin. Koko päivä tässä vierähti, mutta kannatti käydä!

Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä.

Pehmeää ja possunpunaa -tilkkupeitto valtakunnallisessa tilkkutyönäyttelyssä

Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.)

Suosikkini 

Huomasin, että minuun vetoavat erityisesti työt, joissa on
  • paljon erilaisia kankaita 
  • neliöistä tai suorakaiteista rakennettu pinta 
  • selkeitä värejä. 
Marja-Liisa Ikamon Värikkyys – Vividness –työ olisi ollut suosikkini, jos ulompi kehys olisi sopinut neliöistä rakennettuun pintaan vielä paremmin:

Marja-Liisa Ikamo: Värikkyys - Vividness -tilkkutyö

Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset.

Helsinkiläisen Hannele Variston Jääkuutioita-työ oli toinen suosikkini. Tykkään tässä siitä, että keskipalat ovat vähän minkä muotoisia sattuu, mutta valmiit neliöt ovat säntilliset ja suorat.

Hannele Varisto: Jääkuutioita-tilkkutyö

Luulin hetken, että työn nimi oli ”Ethän istu” koska siihen oli kiinnitetty erittäin näkyvästi sellainen lappu.

Hannele on helsinkiläinen ja huomaan hänen olevan taitava tilkkuilija. Onkohan hän ikinä harkinnut käyvänsä Syyringin kiltailloissa?

Ääneni annoin silti tälle kaikkein värikkäimmälle neliötyölle, eli Eija-Leena Arposen Karkkipäivä-nimiselle tilkkutyölle. Kuvassa vain osa työstä.

Eija-Leena Arponen: Karkkipäivä -tilkkutyö (yksityiskohta)

Eini Rautiaisen Yksiväristen neliöiden karuselli oli todella kiinnostava työ!

Enni Rautiainen: Yksiväristen neliöiden karuselli -tilkkutyö

Tässä oli käytetty taitavasti monen kokoisia neliöitä ja niiden ympärille koottuja blokkeja. Erityisesti arvostan tässä työssä kangaskuosien taitavaa käyttöä. Tekijä ei ollut lähtenyt liikkeelle ihanista kuoseista tai valmiiksi valituista yhdistelmistä, vaan hän oli (varmaankin) käyttänyt niitä kankaita, mitä hänellä oli ollut. (Aika moni yksittäinen kangas oli lähempää tarkasteltuna, anteeksi nyt, vähemmän kaunis.) Lopputulos oli hieno ja tyylikäs.

Anne Pöyhösen Hirsimökin lämpöä –tilkkutyössä on lämpimät ja ihanat värit!

Anne Pöyhösen Hirsimökin lämpöä -tilkkutyö (yksityiskohta)

Neliöt ja kaitaleet toimivat taas!

Näyttelyssä oli esillä pari, kolme tilkkulaukkuakin, joista suosikkini oli tämä Anita Mattilan tekemä Lahja Teijalle –kissakassi:

Anita Mattilan tekemä Lahja Teijalle -kissakassi tilkkutyönä

Näyttelyssä oli muistamani mukaan 217 työtä ja ne olivat keskenään ilahduttavan erilaisia. Näyttelyn ripustaja oli tehnyt erinomaista työtä! Töihin oli helppo tutustua; niitä pääsi katsomaan läheltä ja kaukaa. Lähekkäin olevat työt sointuivat toisiinsa tai korostivat toisiaan. Valaistuskin oli hyvä. Tykkäsin!

Yllättävän monessa työssä oli niukasti tikkauksia, mitä jäin vähän ihmettelemään. Peiton harva tikkaus ei välttämättä häiritse käytössä, mutta kun peitto ripustetaan seinälle, löyhät osuudet näyttävät roikkuvan. Roikkuva reuna syö upealtakin työltä sen hienoutta.

Loppukaneetti 

Toinen oma työ tähän postaukseen. Kelta-oranssin kankaan sijaan valitsinkin pinkki-vihreän. Se tuntui sopivan kummalliseen e-kirjamella somistettuun pussukkaan paremmin:

Konetikatun e-kirjaimen ympärille kehitetty pussukka, sen sisätasku ja vuori

Vuorikappaleeseen on ommeltu sisätasku, jossa on paitsi vuorikangasta, myös ylijäämäpalaa helppoihin tilkkublokkeihin perustuvan, modernin torkkupeiton taustakappaleesta. Niin ja Tilkunviilaaja-kangasmerkki.

Kommentit

Satu sanoi…
Oi, kiitos näyttelyterveisistä! Olipa mukava nähdä ihania luomuksia hauskojen kommenttien kera... (harmittaa, kun itse en paikan päälle ehtinyt)
Soile Kivinen sanoi…
Ei voi muuta sanoa kuin että totta joka sana. Kiitos hauskasta päivästä.
Kvilttaaja sanoi…
Kiva, että ehdit käymään Soilen kanssa näyttelyssä. Tykkäsin osittain samoista töistä ja ihmettelin saman työn kohdalla reunakankaan haaleutta keskustan vahvoihin väreihin nähden. Hienoa, että näin laaja katselmus suomalaisten tilkkutäkkien nykytilaan saatiin ahkerien järjestäjien ansiosta meidän muiden ihailtavaksi.
Hei, todella hienoja ja hauskoja tilkkutöitä. Itse pidän myös eniten noista neliö-töistä, joissa reunat reppuuttelevat minne sattuu, mutta neliöt ovat sitten ordningissa! Kiitos sinulle, kun aina ehdit ja jaksat laittaa meille silmäniloa ja uusia ideoita. Omat työsi ovat todella loistavia ja saat olla ylpeä omista taidoistasi ja ideoistasi. On todella upeaa, että näitä vanhoja tilkkutyötaitoja on tuotu esille näin moderneissa muodoissa. Tuo kissakassi oli mukava, olen nähnyt sen mallin jossain amerikkalaisessa sivustossa ja minulla on jossain nuo samat kissat tallella. Se oli hauska työ.
Tuossa tulevassa työssäsi, mintunvihreää ja keltaista, on taas erittäin hyvin toisiinsa sointuvat värit. En itse osaa tikata koneella kovinkaan hyvin, joten minun työni ovat vähän sellaisia "roikkuvia". Olisi mukava opetella tikkausta ihan kunnolla. Olen yhä sitä mieltä, että voisit tulla tänne ja järjestää tilkkukurssin täällä Saksassa vaikka Kölnin suomalaisen seurakunnan naisille. Voit asua meillä ja lupaan vielä ylöspidon.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.