näyttelyterveisiä.
Juuri kotiuduin tilkkutyönäyttelymatkalta. Kävin Jokioisten näyttelyssä tilkkuystäväni Soilen kanssa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Humppilassa syömässä ja tutustumassa ostosmahdollisuuksiin. Koko päivä tässä vierähti, mutta kannatti käydä!
Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä.
Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.)
Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset.
Helsinkiläisen Hannele Variston Jääkuutioita-työ oli toinen suosikkini. Tykkään tässä siitä, että keskipalat ovat vähän minkä muotoisia sattuu, mutta valmiit neliöt ovat säntilliset ja suorat.
Luulin hetken, että työn nimi oli ”Ethän istu” koska siihen oli kiinnitetty erittäin näkyvästi sellainen lappu.
Hannele on helsinkiläinen ja huomaan hänen olevan taitava tilkkuilija. Onkohan hän ikinä harkinnut käyvänsä Syyringin kiltailloissa?
Ääneni annoin silti tälle kaikkein värikkäimmälle neliötyölle, eli Eija-Leena Arposen Karkkipäivä-nimiselle tilkkutyölle. Kuvassa vain osa työstä.
Eini Rautiaisen Yksiväristen neliöiden karuselli oli todella kiinnostava työ!
Tässä oli käytetty taitavasti monen kokoisia neliöitä ja niiden ympärille koottuja blokkeja. Erityisesti arvostan tässä työssä kangaskuosien taitavaa käyttöä. Tekijä ei ollut lähtenyt liikkeelle ihanista kuoseista tai valmiiksi valituista yhdistelmistä, vaan hän oli (varmaankin) käyttänyt niitä kankaita, mitä hänellä oli ollut. (Aika moni yksittäinen kangas oli lähempää tarkasteltuna, anteeksi nyt, vähemmän kaunis.) Lopputulos oli hieno ja tyylikäs.
Anne Pöyhösen Hirsimökin lämpöä –tilkkutyössä on lämpimät ja ihanat värit!
Neliöt ja kaitaleet toimivat taas!
Näyttelyssä oli esillä pari, kolme tilkkulaukkuakin, joista suosikkini oli tämä Anita Mattilan tekemä Lahja Teijalle –kissakassi:
Näyttelyssä oli muistamani mukaan 217 työtä ja ne olivat keskenään ilahduttavan erilaisia. Näyttelyn ripustaja oli tehnyt erinomaista työtä! Töihin oli helppo tutustua; niitä pääsi katsomaan läheltä ja kaukaa. Lähekkäin olevat työt sointuivat toisiinsa tai korostivat toisiaan. Valaistuskin oli hyvä. Tykkäsin!
Yllättävän monessa työssä oli niukasti tikkauksia, mitä jäin vähän ihmettelemään. Peiton harva tikkaus ei välttämättä häiritse käytössä, mutta kun peitto ripustetaan seinälle, löyhät osuudet näyttävät roikkuvan. Roikkuva reuna syö upealtakin työltä sen hienoutta.
Vuorikappaleeseen on ommeltu sisätasku, jossa on paitsi vuorikangasta, myös ylijäämäpalaa helppoihin tilkkublokkeihin perustuvan, modernin torkkupeiton taustakappaleesta. Niin ja Tilkunviilaaja-kangasmerkki.
Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä.
Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.)
Suosikkini
Huomasin, että minuun vetoavat erityisesti työt, joissa on- paljon erilaisia kankaita
- neliöistä tai suorakaiteista rakennettu pinta
- selkeitä värejä.
Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset.
Helsinkiläisen Hannele Variston Jääkuutioita-työ oli toinen suosikkini. Tykkään tässä siitä, että keskipalat ovat vähän minkä muotoisia sattuu, mutta valmiit neliöt ovat säntilliset ja suorat.
Luulin hetken, että työn nimi oli ”Ethän istu” koska siihen oli kiinnitetty erittäin näkyvästi sellainen lappu.
Hannele on helsinkiläinen ja huomaan hänen olevan taitava tilkkuilija. Onkohan hän ikinä harkinnut käyvänsä Syyringin kiltailloissa?
Ääneni annoin silti tälle kaikkein värikkäimmälle neliötyölle, eli Eija-Leena Arposen Karkkipäivä-nimiselle tilkkutyölle. Kuvassa vain osa työstä.
Eini Rautiaisen Yksiväristen neliöiden karuselli oli todella kiinnostava työ!
Tässä oli käytetty taitavasti monen kokoisia neliöitä ja niiden ympärille koottuja blokkeja. Erityisesti arvostan tässä työssä kangaskuosien taitavaa käyttöä. Tekijä ei ollut lähtenyt liikkeelle ihanista kuoseista tai valmiiksi valituista yhdistelmistä, vaan hän oli (varmaankin) käyttänyt niitä kankaita, mitä hänellä oli ollut. (Aika moni yksittäinen kangas oli lähempää tarkasteltuna, anteeksi nyt, vähemmän kaunis.) Lopputulos oli hieno ja tyylikäs.
Anne Pöyhösen Hirsimökin lämpöä –tilkkutyössä on lämpimät ja ihanat värit!
Neliöt ja kaitaleet toimivat taas!
Näyttelyssä oli esillä pari, kolme tilkkulaukkuakin, joista suosikkini oli tämä Anita Mattilan tekemä Lahja Teijalle –kissakassi:
Näyttelyssä oli muistamani mukaan 217 työtä ja ne olivat keskenään ilahduttavan erilaisia. Näyttelyn ripustaja oli tehnyt erinomaista työtä! Töihin oli helppo tutustua; niitä pääsi katsomaan läheltä ja kaukaa. Lähekkäin olevat työt sointuivat toisiinsa tai korostivat toisiaan. Valaistuskin oli hyvä. Tykkäsin!
Yllättävän monessa työssä oli niukasti tikkauksia, mitä jäin vähän ihmettelemään. Peiton harva tikkaus ei välttämättä häiritse käytössä, mutta kun peitto ripustetaan seinälle, löyhät osuudet näyttävät roikkuvan. Roikkuva reuna syö upealtakin työltä sen hienoutta.
Loppukaneetti
Toinen oma työ tähän postaukseen. Kelta-oranssin kankaan sijaan valitsinkin pinkki-vihreän. Se tuntui sopivan kummalliseen e-kirjamella somistettuun pussukkaan paremmin:
Vuorikappaleeseen on ommeltu sisätasku, jossa on paitsi vuorikangasta, myös ylijäämäpalaa helppoihin tilkkublokkeihin perustuvan, modernin torkkupeiton taustakappaleesta. Niin ja Tilkunviilaaja-kangasmerkki.
Kommentit
Tuossa tulevassa työssäsi, mintunvihreää ja keltaista, on taas erittäin hyvin toisiinsa sointuvat värit. En itse osaa tikata koneella kovinkaan hyvin, joten minun työni ovat vähän sellaisia "roikkuvia". Olisi mukava opetella tikkausta ihan kunnolla. Olen yhä sitä mieltä, että voisit tulla tänne ja järjestää tilkkukurssin täällä Saksassa vaikka Kölnin suomalaisen seurakunnan naisille. Voit asua meillä ja lupaan vielä ylöspidon.