vetoketjupussukka on Epätavallinen.
Konetikkaussyheröistä muodostuva e-kirjain ei uusimmassa pussukassa tarkoittanut mitään, koska kirjain oli vain kokeilu. Annoin sille merkityksen ”ee niin kuin epätavallinen”.
Valmis Epätavallinen-vetoketjupussukka e-kirjaimineen tässä:
Pussukan vuori on oranssi-keltasävyinen. Sisällä on aika iso tasku.
Pussukan toinen puoli on vähemmän epätavallinen, vaikka väriyhdistelmät ovat edelleen aika erikoiset:
Vielä sivukuva:
Valmiin pussukan mittoja minulla ei ole, voi harmi. Vetoketju oli kuitenkin 25-senttinen ja leikkasin pussukkakappaleet 22cm korkeiksi. Tämän muistan tarkalleen, sillä leikkasin ensin toisen kappaleen mielestäni 22-senttiseksi ja sitten toisen, ja sen jälkeen huomasin, että ensimmäinen kappale olikin korkeampi. Miten näin voi käydä taas kerran?
Maisa Lehtosen Tee-naisia, ystävyksiä –tilkkutyössä oli paitsi ihqja romanttisia kankaita, myös tosi kivoja kirjottuja kuvia, joista tässä yksi:
Tykkäsin tosi paljon näistä etupistoilla kirjotuista kuvista! Itse olen tehnyt ääriviivat poikkeuksetta varsipistoin, mutta nämä katkoviivat viehättävät. Täytyy kokeilla joskus. (Ei sillä, että minulla olisi meneillään tällaista kirjontaprojektia, mutta pidän mielessä, jos vaikka aloitan sellaisen.)
Leena Mäkelän Romantica-peite oli moderni pitsipeitto!
Soilen kanssa pohdimme, miten idea oli mahtanut syntyä. Mielessä kävi, että ehkä tekijällä oli pitsineliöitä, mutta ei niin monta, että niistä saisi kokonaisen päiväpeiton. Sitten hän oli keksinyt, miten pitsineliöt voi tyylikkäästi jatkaa peiton kokoon.
Valmis Epätavallinen-vetoketjupussukka e-kirjaimineen tässä:
Pussukan vuori on oranssi-keltasävyinen. Sisällä on aika iso tasku.
Pussukan toinen puoli on vähemmän epätavallinen, vaikka väriyhdistelmät ovat edelleen aika erikoiset:
Vielä sivukuva:
Valmiin pussukan mittoja minulla ei ole, voi harmi. Vetoketju oli kuitenkin 25-senttinen ja leikkasin pussukkakappaleet 22cm korkeiksi. Tämän muistan tarkalleen, sillä leikkasin ensin toisen kappaleen mielestäni 22-senttiseksi ja sitten toisen, ja sen jälkeen huomasin, että ensimmäinen kappale olikin korkeampi. Miten näin voi käydä taas kerran?
Kaksi hempeyttä eilisestä näyttelystä
Kävin siis eilen Jokioisissa, FinnQuiltin valtakunnallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Eilisessä postauksessani esittelin minua viehättäneitä neliö- ja suorakaidetilkuista toteutettuja töitä. Otin kuvia muutamasta muustakin työstä, ja tässä kaksi hempeää löytöä.Maisa Lehtosen Tee-naisia, ystävyksiä –tilkkutyössä oli paitsi ihqja romanttisia kankaita, myös tosi kivoja kirjottuja kuvia, joista tässä yksi:
Tykkäsin tosi paljon näistä etupistoilla kirjotuista kuvista! Itse olen tehnyt ääriviivat poikkeuksetta varsipistoin, mutta nämä katkoviivat viehättävät. Täytyy kokeilla joskus. (Ei sillä, että minulla olisi meneillään tällaista kirjontaprojektia, mutta pidän mielessä, jos vaikka aloitan sellaisen.)
Leena Mäkelän Romantica-peite oli moderni pitsipeitto!
Soilen kanssa pohdimme, miten idea oli mahtanut syntyä. Mielessä kävi, että ehkä tekijällä oli pitsineliöitä, mutta ei niin monta, että niistä saisi kokonaisen päiväpeiton. Sitten hän oli keksinyt, miten pitsineliöt voi tyylikkäästi jatkaa peiton kokoon.
Kommentit
Siis tuo pitsi- ja tilkkuneliöistä tehty peitto on loistava idea. Tässä on nimittäin yksi, jolla niitä virkattuja neliöitä on erinäisiä kasoja, mutta ei lähellekään peittoon tarvittavaa määrää. Uskaltaisikohan tuota ideaa lainata?