tilkkupeiton tausta. tilkkulaukun osat.
Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.
Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.)
Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta.
Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.)
Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta tavallisella ompeleella, ennen kuin muistin tämän. Valitsin koneestani mutkittelevan suoraompeleen, jota markkinointiin tilkkutyöompeleena ja viritin sen hyvin kapeaksi. Ommel näytti vähän kummalliselta, kun on tottunut tavoittelemaan suoraa ommelviivaa.
Silitettynä mutkittelut näkyvät vähän:
Jää nähtäväksi, helpottavatko mutkittelevat saumat Soilen tikkaustyötä.
Ajattelin helpottaa Soilen työtä toisellakin tavalla. Merkitsin sekä tilkkupeittopinnan että taustakappaleen yläreunat ”hienoilla” kangaslappusilla:
Kirjoitin tiedonannot merkitsemiskynällä jäännöstilkkuihin ja harsin lappuset kiinni pintoihin. Nyt toivon, että Soile puolestaan muistaa poistaa lappuset ennen tikkaamisen aloittamista!
Tikkasin ensin vetoketjulipareet ja rupesin sitten kiinnittämään vetoketjua lipareiden väliin. Ohhoh! Puolessa välissä ommelta tajusin, että lipareiden päät olivat huolittelematta. Siis kumpikin pää! Koska olen käytännössä huomannut lipareiden syöttyvän eri tahtiin, päätin ommella vetoketjun kiinni melkein kokonaan ja päätellä liparepäät sitten yhtä pitkiksi.
Kas näin! Päättelin siis vetoketjun vetopääpuolen normaaliin tapaan ja toisen liparepään niin, että vetoketjun loppupää oli vähän matkaa ompelematta.
Vaikka tilkkulaukun pinta on valmis, tikattu ja jopa tasattu, paljon on työvaiheita jäljellä. Eniten aikaa menee sopivien kankaiden etsimiseen esille.
Vuoriksi valikoin balettitanssija-aiheisen, musta-valkoisen kankaan.
Ompelin laukkua varten sisätaskun tilkuista ja kiinnitin toiseen vuorikappaleeseen. Unohdin tässä, että olin ajatellut kaventaa laukkua sen yläreunasta, jotta pohjan ompelemisen jälkeen laukku näyttäisi tasaisemmalta suorakaiteelta. Nyt askarruttaa, että sisätasku on vähän liian lähellä vuorin sisäsaumaa.
Voin tietysti tehdä laukun tällaisistakin kappaleista. Silloin valmis laukku levenee ylöspäin. Ihan kiva look sekin.
Sankakappaleet ovat vielä etsimättä, leikkaamatta ja ompelematta, hohhoijaa. Voisin välillä tehdä jotain aivan muuta…
Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.)
Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta.
Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.)
Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta tavallisella ompeleella, ennen kuin muistin tämän. Valitsin koneestani mutkittelevan suoraompeleen, jota markkinointiin tilkkutyöompeleena ja viritin sen hyvin kapeaksi. Ommel näytti vähän kummalliselta, kun on tottunut tavoittelemaan suoraa ommelviivaa.
Silitettynä mutkittelut näkyvät vähän:
Jää nähtäväksi, helpottavatko mutkittelevat saumat Soilen tikkaustyötä.
Ajattelin helpottaa Soilen työtä toisellakin tavalla. Merkitsin sekä tilkkupeittopinnan että taustakappaleen yläreunat ”hienoilla” kangaslappusilla:
Kirjoitin tiedonannot merkitsemiskynällä jäännöstilkkuihin ja harsin lappuset kiinni pintoihin. Nyt toivon, että Soile puolestaan muistaa poistaa lappuset ennen tikkaamisen aloittamista!
Sitten tilkkulaukku
Kun sini-vihertäväsävyinen tilkkupeitto oli näin käsitelty tikkausvalmiiksi, otin (hiukan vastahakoisesti; miksiköhän?) esille musta-valkoisen vetoketjulaukun osia.Tikkasin ensin vetoketjulipareet ja rupesin sitten kiinnittämään vetoketjua lipareiden väliin. Ohhoh! Puolessa välissä ommelta tajusin, että lipareiden päät olivat huolittelematta. Siis kumpikin pää! Koska olen käytännössä huomannut lipareiden syöttyvän eri tahtiin, päätin ommella vetoketjun kiinni melkein kokonaan ja päätellä liparepäät sitten yhtä pitkiksi.
Kas näin! Päättelin siis vetoketjun vetopääpuolen normaaliin tapaan ja toisen liparepään niin, että vetoketjun loppupää oli vähän matkaa ompelematta.
Vaikka tilkkulaukun pinta on valmis, tikattu ja jopa tasattu, paljon on työvaiheita jäljellä. Eniten aikaa menee sopivien kankaiden etsimiseen esille.
Vuoriksi valikoin balettitanssija-aiheisen, musta-valkoisen kankaan.
Ompelin laukkua varten sisätaskun tilkuista ja kiinnitin toiseen vuorikappaleeseen. Unohdin tässä, että olin ajatellut kaventaa laukkua sen yläreunasta, jotta pohjan ompelemisen jälkeen laukku näyttäisi tasaisemmalta suorakaiteelta. Nyt askarruttaa, että sisätasku on vähän liian lähellä vuorin sisäsaumaa.
Voin tietysti tehdä laukun tällaisistakin kappaleista. Silloin valmis laukku levenee ylöspäin. Ihan kiva look sekin.
Sankakappaleet ovat vielä etsimättä, leikkaamatta ja ompelematta, hohhoijaa. Voisin välillä tehdä jotain aivan muuta…
Kommentit