7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:



Vaaleampana erottuva tikkaus:



Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!

Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.