pussukan vetoketju.
Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta.
Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan.
Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta!
Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman:
Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi.
Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussukan varsinaista tilkkupintaa. Olihan se pakko käyttää jotenkin hyödyllisesti! Säästäväisyys ennen kaikkea!
Tässä olen ommellut ja päällitikannut vetoketjun kummankin puolen:
Vetoketju on kätevä ommella, kun palat ovat suorareunaiset ja kun tässä tarvitsee käsitellä vain litteitä ja avoimia pintoja (ei siis kaarevia tai valmiiksi pussiin ommeltuja mitään).
Seuraava askel tämän jälkeen on kääntää tilkkupinnat oikea oikeaa vasten ja vuorikappaleet samoin ja sitten ommellaan ympäri – vuorin pohjaan jätän vain kääntöaukon. Olenkin jo valmiiksi avannut vetoketjun. Se on tärkeää! Jos vetoketju jää kiinni, pussukkaa ei pysty kääntämään. (Olen tietysti tämänkin kokenut myös käytännössä.)
Kohta tämäkin pussukka on valmis. Mihin mahdan tarttua seuraavaksi?! Ainakin käyn mahdollisimman pian ihailemassa syyrinkiläisten tilkkutöitä Taidelaaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa! Näyttelyn avajaiset olivat eilen, mutta en päässyt työmatkan takia paikalle.
Toivon, että kaikki kynnelle kykenevät lukijani käyvät myös näyttelyssämme! Se on avoinna joka päivä klo 7-22!
Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan.
Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta!
Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman:
Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi.
Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussukan varsinaista tilkkupintaa. Olihan se pakko käyttää jotenkin hyödyllisesti! Säästäväisyys ennen kaikkea!
Tässä olen ommellut ja päällitikannut vetoketjun kummankin puolen:
Vetoketju on kätevä ommella, kun palat ovat suorareunaiset ja kun tässä tarvitsee käsitellä vain litteitä ja avoimia pintoja (ei siis kaarevia tai valmiiksi pussiin ommeltuja mitään).
Seuraava askel tämän jälkeen on kääntää tilkkupinnat oikea oikeaa vasten ja vuorikappaleet samoin ja sitten ommellaan ympäri – vuorin pohjaan jätän vain kääntöaukon. Olenkin jo valmiiksi avannut vetoketjun. Se on tärkeää! Jos vetoketju jää kiinni, pussukkaa ei pysty kääntämään. (Olen tietysti tämänkin kokenut myös käytännössä.)
Kohta tämäkin pussukka on valmis. Mihin mahdan tarttua seuraavaksi?! Ainakin käyn mahdollisimman pian ihailemassa syyrinkiläisten tilkkutöitä Taidelaaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa! Näyttelyn avajaiset olivat eilen, mutta en päässyt työmatkan takia paikalle.
Toivon, että kaikki kynnelle kykenevät lukijani käyvät myös näyttelyssämme! Se on avoinna joka päivä klo 7-22!
Kommentit
Täytyy kokeilla tuota vetoketjun jatkamista.