kehittyvä tilkkupussukka.

Ensin tikkasin sinisävyisen tilkkupussukkapinnan vaalean harmahtavalla, vähän vaihtuvavärisellä konetikkauslangalla. Taas tein suoria ompeleita ylös ja alas tilkkupintaa, vähän reilun paininjalan etäisyydelle toisistaan.

Huomasin, ettei laatikollisestani tikkauslankoja löytynytkään vaaleansinistä lankaa. Minulla on tönkköä, kiillotonta keskisinistä ”tikkauslankaa,” joka on varmasti kestävää, vaan ei kaunista. Löysin myös erittäin vajaan rullan vaaleahkoa sinistä, kauniskiiltoista lankaa, mutten halunnut ottaa riskiä, että lanka loppuisi kesken näin pienen pinnan. Vaikuttaa siis huolestuttavasti siltä, että joudun menemään tikkauslankaostoksille.

Tikkasin myös punasävyisen tilkkupinnan.

Käytin vaaleaa oranssia, kauniskiiltoista lankaa, jossa oli aika ajoin tummanpuhuvia pilkkuja. Väritys saattaa olla hieno esimerkiksi laakaompeleessa, mutta suorassa ompeleessa se ei joko erotu tai siten näyttää, kuin lanka olisi likainen. Koko pinta ei tässä ollut vielä tikattuna.

Tilkkupinnan kokoamisen ja tikkaamisen välissä kului ehkä viikko, ja olin ehtinyt unohtaa, että jatkoin kaitaleriviä myös tällä tavalla:

Ilmankos jotkut kommentoivat edelliseen pussukkapintapostaukseeni, että käyttelisin tuuman kokoisia tilkkuja. Nämähän olivat jäännöspaloja ja ehkä tuuman yhteen suuntaan, mutta toiseen suuntaan riitti enemmän mittaa.

Lopulta kumpikin tilkkupinta oli tikattu. Ompelin valitsemaani vetoketjuun kangasjatkeet kumpaankin päähän – taas olisi kangasjatke voinut olla pidempikin tai pussukkapinnat vähän leveämmät.

Tasoitin pinnat pussukan muotoon, mutta en ehdi juuri nyt leikata pussukkaan vuorikappaleita.

Tällaisena pussukka odottaa, että tarttuisin taas toimeen ja ompelisin sitä valmiimmaksi.