solmiosatoa.

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole).

Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama:

Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana!

Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä.

• Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa.
• Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole ommeltu yhteen. Kalliiden solmioiden vatiini on painavampaa.
• Hienoimmissa solmioissa on uhrattu aikaa ja vaivaa päiden huolitteluun. Kärjissä on vuorikappaleet, jotka ylettyvät pitkälle solmion sisään näkymättömiin, ja keskellä takana oleva sauma on kärjistä ylöspäin ommeltu erittäin tiukasti kiinni.
• Yleensä solmion keskisauma on ommeltu yhdellä langalla niin, että sen saa päästä vetämällä kiskotuksi irti koko matkalta. Arvelen, mutten ole varma, että jotkut solmiot ommellaan pussiin tavanomaisella ompeleella. Niiden solmioiden keskisaumaa ei ole helppo purkaa, vaan ompeleet pitää katkaista suunnilleen yksi kerrallaan. 

Vaaleat, punasävyiset ja sinisävyiset/tummat solmiot odottavat tässä pääsyä pesukoneeseen:

Kuvan ottamisen jälkeen sain kaikki nuo solmiot pestyiksi ja silitetyiksi. Nyt minulla on kaikenvärisiä solmiopaloja valmiina niin paljon, että voisin hyvin aloittaa kaitaleiden leikkaamisen ja tilkkublokkien ompelemisen, jos vain brittiläis-suomalaiselta kangasvaihtotyöltä ehtisin.