5 syytä tykätä tilkkupeitosta.
Tykkään Villit kuviot –tilkkupeitostani, vaikka sen itse sanonkin. Minulla on tykkäämiseeni viisi parasta syytäkin.
1. Kissakin tykkää peitosta. Tämä on paras syy. Kissa on armoton makutuomari. Jos ei peitto ole hyvän pehmeä ja sopivan kuvioinen niin että kissankarvat näkyvät siinä edukseen, Kissa ei viihdy. Mutta tällä peitolla se viihtyy.
2. Paljon katseltavaa. Joku muu voi ajatella, että peittomme on ai-van ä-lyt-tö-män kirjava, iik, ja niin onkin, mutta siinäpä onkin katseelle paljon pureskeltavaa (jos katse osaisi pureskella).
3. Lukuisia muistoja. Paitsi että Villit kuviot –tilkkupeitto on tymäkän monivärinen, siinä käyttämiin kankaisiin liittyy muistoja (joita jaoin tässä blogipostauksessani). Tai siis ei tietenkään muistoja, vaan niitä nykymaailmassa niin tärkeitä ja joka välissä mainittuja tarinoita.
4. Kauniit tikkaukset. Tilkkupeitto ei varmaan olisi edes valmistunut, ellei minulla olisi tikkauspalvelua käytettävissäni! Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelu loihtii peiton pinnalle sellaisia kuvioita, että!
(Kuvassa näkyy: Ihanan tasainen tikki! Hauska, vaihtuvavärinen tikkauslanka! Ja ykköskohdasta tuttuja kissankarvoja. Taattua laatua siis!)
5. Tilkkupeitto on valmis ja se löysi paikkansa. Tilkkupeitosta olisi vaikeampi tykätä, ellei se olisi valmis (koska silloin se ei tarkkaan ottaen olisi tilkkupeitto, vaan keskeneräinen tilkkutyö). Varastossa, vintissä tai vain jossain oleileva tilkkupeitto taas on vähän säälittävä eikä siitä muista tykätä. Villit kuviot –tilkkupeitto on kotonamme päiväpeittona, eli se on joka päivä esillä ja käytössä. Tilkkuharrastajalle on ihan parasta, että valmis työ pääsee osaksi jonkun elämää.
Olen ommellut 19 vaivalloista blokkia brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöhöni. Loput blokit saavat olla yksinkertaisia neliöitä. Pääsen kokoamaan tilkkupintaa nyt.
1. Kissakin tykkää peitosta. Tämä on paras syy. Kissa on armoton makutuomari. Jos ei peitto ole hyvän pehmeä ja sopivan kuvioinen niin että kissankarvat näkyvät siinä edukseen, Kissa ei viihdy. Mutta tällä peitolla se viihtyy.
2. Paljon katseltavaa. Joku muu voi ajatella, että peittomme on ai-van ä-lyt-tö-män kirjava, iik, ja niin onkin, mutta siinäpä onkin katseelle paljon pureskeltavaa (jos katse osaisi pureskella).
3. Lukuisia muistoja. Paitsi että Villit kuviot –tilkkupeitto on tymäkän monivärinen, siinä käyttämiin kankaisiin liittyy muistoja (joita jaoin tässä blogipostauksessani). Tai siis ei tietenkään muistoja, vaan niitä nykymaailmassa niin tärkeitä ja joka välissä mainittuja tarinoita.
4. Kauniit tikkaukset. Tilkkupeitto ei varmaan olisi edes valmistunut, ellei minulla olisi tikkauspalvelua käytettävissäni! Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelu loihtii peiton pinnalle sellaisia kuvioita, että!
(Kuvassa näkyy: Ihanan tasainen tikki! Hauska, vaihtuvavärinen tikkauslanka! Ja ykköskohdasta tuttuja kissankarvoja. Taattua laatua siis!)
5. Tilkkupeitto on valmis ja se löysi paikkansa. Tilkkupeitosta olisi vaikeampi tykätä, ellei se olisi valmis (koska silloin se ei tarkkaan ottaen olisi tilkkupeitto, vaan keskeneräinen tilkkutyö). Varastossa, vintissä tai vain jossain oleileva tilkkupeitto taas on vähän säälittävä eikä siitä muista tykätä. Villit kuviot –tilkkupeitto on kotonamme päiväpeittona, eli se on joka päivä esillä ja käytössä. Tilkkuharrastajalle on ihan parasta, että valmis työ pääsee osaksi jonkun elämää.
Tilannetiedotus
Olen ommellut 19 vaivalloista blokkia brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöhöni. Loput blokit saavat olla yksinkertaisia neliöitä. Pääsen kokoamaan tilkkupintaa nyt.
Kommentit
Villit kuviot näyttää villiltä ainoastaan lähikuvissa. Etäältä kuvattuna peittosi näyttää väritykseltään tasapainoiselta. Sinulla on hyvä värisilmä. Olet osannut yhdistää kankaat kivasti yhteen.
Oletko muuten kokeillut kaitaleteknikkaa? Katselin ohjettasi ja huomasin, että olet ensin leikannut kaikki kankaat ohuiksi kaitaleiksi, minkä jälkeen olet ommellut kaikki yhteen.
Kaitaletekniikalla pääsisi ehkä pienemmällä vaivalla, kun ei tarvitsisi käsitellä aivan pieniä kangaspaloja. Kaitaleteknikassa ommeltaisiin ensin kaitale, josta voisi leikata keskuskuvion kehyksineen (kolme kaitaletta yhteen ja sitten paloittelu). Tämä kaitale sitten leikkattaisiin neljäksi kaitaleeksi. Näiden suikaleiden väliin ommeltaisiin suikaleet, jotka olisi leikattu kolmen kankaan kaitaleesta (raidat). Ensimmäisenä tai viimeisenä ommeltaisiin blokkien päätykappaleet, ja blokki olisi valmis.
Tosin tällä tekniikalla toteutettuna blokkiisi tarvittaisiin isompia yhtenäisiä kangaspintoja, joista suikaleet leikattaisiin ja ommeltaisiin. Ihastuin kaitaletekniikkaan suurinpiirtein samoihin aikoihin, kun opettelin tilkkutöiden tekemisen. Usein näenkin tilkkutyöt kangaskaitaleina, joista blokit on koottu. :)