valmis tilkkupussukka.
Ompelin eilen tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille nimen Iltateellä. Käytin ensimmäistä mieleeni juolahtanutta, kirjottuun kirjaimeen liittyvää sanaleikkiä. Tässä pussukkani valmistujaiskuvassa:
Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät.
Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa:
Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin.
Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen.
Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.
Tässä kuvassa esittelen siistiä päällitikkausta. Se onnistui niin hyvin, että otin lähikuvan:
Takaisin valmistujaiskuviin. Toinen puoli pussukasta näyttää tältä:
Siis tikkasin tälle puolelle muutaman ompeleen, vaikka lisätikkauksia ei tarvittaisikaan – pussukan jokainen tilkkuhan tikataan kiinni vanuun ja välikerrokseen samalla kun tilkkupinta valmistuu. Jotenkin olisi tuntunut tylsältä jättää tämä pelkäksi pinnaksi, kun toisella puolella on niin paljon konekirjontaa.
Pussukka avoinna.
Tilkunviilaaja-merkki taskussa niin kuin pitää. Pohjassa on niitä värikkäimpiä tilkkuja:
Tässä pussukka näyttää vähän vinolta, vaikka se oikeasti ei ole vino. Vähän säälittävä kuva. Myönnän.
Mutta nauhukset (siis nuo keltaiset kukat) näyttävät hehkeiltä pussukan taustalla.
Strategiset mitat:
Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät.
Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa:
Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin.
Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen.
Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.
Tässä kuvassa esittelen siistiä päällitikkausta. Se onnistui niin hyvin, että otin lähikuvan:
Takaisin valmistujaiskuviin. Toinen puoli pussukasta näyttää tältä:
Siis tikkasin tälle puolelle muutaman ompeleen, vaikka lisätikkauksia ei tarvittaisikaan – pussukan jokainen tilkkuhan tikataan kiinni vanuun ja välikerrokseen samalla kun tilkkupinta valmistuu. Jotenkin olisi tuntunut tylsältä jättää tämä pelkäksi pinnaksi, kun toisella puolella on niin paljon konekirjontaa.
Pussukka avoinna.
Tilkunviilaaja-merkki taskussa niin kuin pitää. Pohjassa on niitä värikkäimpiä tilkkuja:
Tässä pussukka näyttää vähän vinolta, vaikka se oikeasti ei ole vino. Vähän säälittävä kuva. Myönnän.
Mutta nauhukset (siis nuo keltaiset kukat) näyttävät hehkeiltä pussukan taustalla.
Strategiset mitat:
- 26 cm leveä yläreunasta
- 20 cm korkea
- 9 cm pohjan leveys.
Kommentit
Hienon pussukan teit. Täytynee sitäkin joskus kokeilla.