olin väärässä.

Olin väärässä, kun vakuutin viime postauksessani kolmio-neliötähtikuvioisen tilkkupeiton olevan valmis, kunhan saan pötköt kiinnitetyksi yhdeksi pinnaksi. En arvannut saumanvarojen vievän niin paljon pituutta/leveyttä pinnasta, että siitä lopulta tulisi näin kummallisen mittainen.

No eihän kuvasta mitenkään näe, että pinta olisi oudon kokoinen! Mutta se on. Se on minun makuuni liian neliömäinen. Torkkupeitoksi se on liian suuri ja sängynpeitoksi liian pieni (tai liian suuri). Minun on siis lisättävä siihen pituutta!

Kehykset olisivat helppo keino, mutta kehykset kasvattaisivat peiton leveyttä entisestään, vaikka se mielestäni on jo ihan tarpeeksi leveä.

EHDOTTOMASTI EN HALUA tehdä enää yhtään blokkia tähän työhön! Aargh, se vaatisi ajatustyötä ja vanhojen muistelemista. Ja pienten osien leikkaamista ja ompelemista (musta-vaaleat kolmio-neliöt lähinnä). Ei sitä enää!

Sitten muistin Jäätelökesä-tilkkupeiton ylä- ja alareunaan ompelemani pidennysraidat. Hahaa, ja löysin ompelupöydältä vinoruudukkotyön aikana ompelemiani kolmio-neliöitä, joita on edelleen jäljellä valtava röykkiö. Onneksi niissä on toinen kolmio aina vaaleaa kangasta. Ajattelin, että kuviot – siis kolmio-neliöt – sointuisivat tähän pintaan, vaikka kankaat ovat erilaisia.

Ompelinkin kolmio-neliöistäni pitkän rivin lentäviä hanhia.

Yläreunassa hanhet voivat lentää yhteen ja alareunassa toiseen suuntaan.

Tätä kirjoittaessani keksin vielä, että teen rivistöön pari mustaa hanhea. Hmph, joudun sittenkin pähkäilemään mittoja ja sovittamaan niitä jo olemassa oleviin. Mutta ei auta pyristellä: mustat hanhet tarvitaan.

Hanhirivistöjen ylä- ja alapuolelle ompelen soirot vaaleaa kangasta. Sitten tilkkupinnalla alkaa olla normaalit mittasuhteet.

Olin kyllä pettynyt, etten päässytkään julistamaan tilkkupintaa valmiiksi heti blokit yhdistettyäni!