valmis: Liisa-vetoketjulaukku.
Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”.
Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku.
Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle.
Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista.
Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmis Liisa-vetoketjulaukku:
Tässä siksak-kuviointi näkyy vielä vähän paremmin:
Kuviopalat ovat tummimmat lähellä laukun pohjaa ja vaalenevat ylöspäin:
Laukku on noin 36cm leveä ja noin 30cm korkea. Pohjasta se on noin 9,5cm leveä.
Tilkkupinnan nurjalle puolelle kiinnitin silitettävän tukihuovan. Laukussa on yksinkertainen kangasvuori ja yksi sisätasku. Sangat leikkasin 66cm pitkiksi. Ne ovat sopivan mittaiset, jotta laukkua voi kantaa olkapäällä mutta tarvittaessa myös kädessä niin, ettei pohja vielä osu maahan (vaikkei kantaja olisi kovin pitkä ihminen).
No nyt tämä on valmis. Voih, mitä ihmettä otan työpöydälle seuraavaksi? Kukkaneliöisen seinävaatteenko? Siitä taitaa puuttua vain tikkaus (ja sen jälkeen kanttaus).
Kangaslöytö
Kävin eilen myös kellarihuoneessamme, joka on Miehen aluetta. Hän oli siivonnut siellä ja esitteli puleerattua tilaa. Haa! Hyllyllä lepäsi kaksi entistä verhoamme. Ne olivat varmaan tulleet esiin siivoustoimenpiteiden myötä. Aitoja kasarikankaita:
Korjasin kankaat parempaan talteen. Pesen niistä kellarin hajun ja hyödynnän sitten niitä tilkkutöissä.
Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku.
Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle.
Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista.
Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmis Liisa-vetoketjulaukku:
Tässä siksak-kuviointi näkyy vielä vähän paremmin:
Kuviopalat ovat tummimmat lähellä laukun pohjaa ja vaalenevat ylöspäin:
Laukku on noin 36cm leveä ja noin 30cm korkea. Pohjasta se on noin 9,5cm leveä.
Tilkkupinnan nurjalle puolelle kiinnitin silitettävän tukihuovan. Laukussa on yksinkertainen kangasvuori ja yksi sisätasku. Sangat leikkasin 66cm pitkiksi. Ne ovat sopivan mittaiset, jotta laukkua voi kantaa olkapäällä mutta tarvittaessa myös kädessä niin, ettei pohja vielä osu maahan (vaikkei kantaja olisi kovin pitkä ihminen).
No nyt tämä on valmis. Voih, mitä ihmettä otan työpöydälle seuraavaksi? Kukkaneliöisen seinävaatteenko? Siitä taitaa puuttua vain tikkaus (ja sen jälkeen kanttaus).
Kangaslöytö
Kävin eilen myös kellarihuoneessamme, joka on Miehen aluetta. Hän oli siivonnut siellä ja esitteli puleerattua tilaa. Haa! Hyllyllä lepäsi kaksi entistä verhoamme. Ne olivat varmaan tulleet esiin siivoustoimenpiteiden myötä. Aitoja kasarikankaita:
Korjasin kankaat parempaan talteen. Pesen niistä kellarin hajun ja hyödynnän sitten niitä tilkkutöissä.
Kommentit