kauniista kankaista ja yhdistelmistä.

Ihanista kankaista ja kauniista kuosiyhdistelmistä syntyy yleensä viehättäviä tilkkupintoja: ne ovat viehättäviä ihan luonnostaan. Tilkut ja blokit ovat tekemisen aikana lisäksi niin puoleensavetäviä, ettei tekijällä kertaakaan käy mielessä epäilys. Työstä tulee ilman muuta onnistunut.

Entä jos varastoissa onkin kamalia kankaita? Tai kankaita, jotka olivat joskus kauniita, mutta ovat kaapissa muuttuneet rumiksi? (Kummallista, mutta niin käy aika ajoin.) Rumista kankaista ei voi tehdä kaunista tilkkupintaa, eihän? Vai voiko?

Jos toinen kuosi on ihana ja toinen kauniisti ilmaistuna vähemmän ihana? Yhdistelmä ei ole kaunein mahdollinen, mutta siedettävä:

Entä jos yhdistää kaksi aika tylsää/rumaa kuosia? Kyllä. Tuloksena on kohtalaisen ruma tilkkublokki (kamerakin varmaan aisti blokin rumuuden ja epäterävöitti itsensä). Voiko tällaista edes käyttää missään?

Tällaisia rumiluksia kun kokoaa muutaman, täytyy olla hyvin päättäväinen jatkamaan edelleen. Minulla kaihertaa näiden parissa työskennellessäni mielessä epäusko: voiko näin rumista blokeista tulla yhtään mitään?

Synergiaa

Tilkkutyön ihme piilee siinä, miten tilkut ja blokit pystyvät muuttumaan rumista kauniiksi, kun niitä on monta!

Järjestelin muutaman valmistamani sinivihreän tilkkublokin satunnaiseen järjestykseen. Muodostunut tilkkupinta näyttää jo tosi lupaavalta, ja vielä tarkemmin järjestellen tästä (plus lisäblokeista yhdessä) voi tulla oikeinkin hieno.

Ja silti tilkkupinnassa on yksi keskiruma blokki ja yksi oikein ruma blokki, eivätkä käyttämäni kankaat perinteisesti ”sovi” toisiinsa!