Tilkunviilaaja

Nopeasti ompelemistani tilkkupinnoista syntyi tällainen vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Aaltoliikettä.  Aaltoliikettä-nimi tulee tikkauksista, jotka muistuttavat etäisesti vedenpintaa, kun siihen on osunut esimerkiksi kaksi pikkukiveä tai vaikka kaksi sadepisaraa. Aaltoliikettä-pussukka on ensimmäinen kappale Tilkunviilaajan Street-mallistossa. Mies ( ! ) ehdotti, että tekisin välillä pussukkaan pitkän sivulenksun, jotta pussukkaa voi kantaa ja että kutsuisin tätä Street-mallistoksi. Toteutan ehdotuksen mielelläni – hän ei kovin usein esitä ompelemiseen ja tilkkuiluun liittyviä ideoita. Pussukassa on vuori Kvilttaajalta ostamastani, tilkkutöiden taustakappaleeksi ajattelemastani (ja myös käyttämästäni) kankaasta. Leikkuuteknisistä syistä toisessa vuorikappaleessa kuvio kulkee ylösalaisin. Ei haittaa! Vielä kerran näkymä tikatuista pussukkapinnoista. Olen tässä jo kiinnittänyt ja päällitikannut vetoketjun. Kangasjatkeet vetoketjun päissä tosiaan helpo

Äitini on ommellut tämän paidan: Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia. Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta. Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty. On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista: Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin: Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Raidallinen tilkkupinta oli niiiiin kirjava, että olisi luullut taustakappaleiden valitsemisen olevan helppoa. Kaikkien olisi luullut käyvän yhtä hyvin (tai huonosti). Mutta vähän vaikeaa oli. Ensiksikin, tilkkupinta oli itsekseen jo niin iso, etten saanut levitetyksi sitä suorana sommitteluseinälleni vapaana olevalle makkarin lattialle. Rähmä. Sitä isomman taustakappaleen kokoaminen oli siis tavallistakin haastavampaa. Lopputulos: valmis taustakappale ja tilkkupinta ommeltuna, silitettynä ja taiteltuna, valmiit lähtemään Töölön Tilkkupajaan Longarm-tikkauspalveluun. Myönnän päässeeni melko hyvään alkuun Kvilttaajalta saamani kukkapinnan, muutaman jäännöspalan ja ikivanhan tilkkukangashankintani avulla: Yli puolet pinnasta tehtynä! Eikä tarvinnut ommella kuin … viisi saumaa tässä vaiheessa. Olen ostanut Kvilttaajalta hänelle tarpeettomaksi käyneitä kankaita nimenomaan taustakappalekäyttöön. Otin yhden niistä esille, mutta kuvio ei tuntunut sopivan tähän työhön. Kolma

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi. Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa! Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti. Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Lähtötilanteessa minulla oli väärin leikkaamistani sekä ylimääräisistä vinoraitablokeista kokoamani kaitale kivan vinoruutu-raitaisen tilkkupinnan taustakappaleeseen, eikä yhtään ideaa, mitä muuta kangasta kappaleessa käyttäisin. Noin 1,5 tuntia myöhemmin minulla oli valmis taustakappale ommeltuna, silitettynä, taiteltuna ja valmiina vietäväksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun: Keksin ensin ottaa esiin hyvin vaalean, pastellipilkullisen kankaan, joka näyttää minusta sittenkin vähän liian vauvamaiselta käytettäväksi esimerkiksi pussukoiden vuorikankaana tai pussukkapinnoissa. Joutilas kangas, siis. Palloteemaan päästyäni katsoin, sopisiko yksi uusimmista hankinnoistani tähän. Hyvin sopi: Olin ostanut vaaleanpunaisen pallokankaan varta vasten taustakankaaksi, joten raaskin sitä käyttää tähän. Kahdesta kankaasta ei ihan tullut koko pintaa, joten jatkoin sitä vaaleansinipohjaisella, valkopallollisella kangaspalalla. Nättiä kangasta, eli tuntui uhraukselta käyttä

Vaikka sommitteluseinälläni makkarin lattialla on ahdas työskennellä ja vaikka on kuumakin, on sinniteltävä. Valmiit tilkkupinnat ansaitsevat saada taustakappaleet, jotta voin viedä työt tikattaviksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun, taitavalle Soilelle. Ruutu-ristikkotyön aikana leikkasin muutamia väärän kokoisia paloja ja lopulliseen pintaankin tein vahingossa neljä neliötä liikaa. Ompelin niistä pötkön, joka tulee nyt koristamaan peiton taustakappaletta. Pötkö kuvassa ylävasemmalla – alaoikealla tilkkupintaa taiteltuna, että näette, mitä työtä tarkoitan. Tähän työhön en vielä ole keksinyt muuta taustakappaleideaa. Nyt löytyisi kankaitakin – olen ostellut isohkoja paloja varastoon juuri töiden taustakappalekäyttöä varten – mutta ei oikein täydellisen sopivaa väriä/kuviota. Pitäisi kai nöyrtyä ostamaan yksivärisiä kankaita, joista voi tehdä tyylikkään taustakappaleen riemunkirjaville tilkkupinnoilleni! On vain niin vaikeaa! Yksivärisen minkään ostaminen on t-y

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Ompelin eilen tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille nimen Iltateellä. Käytin ensimmäistä mieleeni juolahtanutta, kirjottuun kirjaimeen liittyvää sanaleikkiä. Tässä pussukkani valmistujaiskuvassa: Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät. Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa: Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin. Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen. Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.

Tilkkupussukan toisesta puolesta tuli aika lailla värikkäämpi kuin kirjainpuoli on, mutta on näissä samojakin kankaita. (Kirjainpuolen olen esitellyt edellisessä postauksessani.) Halusin käyttää vain käsillä olevia jäännöspaloja, en halunnut lähteä leikkaamaan uusia paloja. Siksi lopputulos on näin vaihtelevan värinen. Huomautan lisäksi, että pinta tulee näyttämään paremmalta, kunhan tasoitan kappaleen suorakaiteeksi. Epämääräisen muotoinen kooste ei koskaan ole erityisen edustava. Seuraava vaihe olisi pintojen tikkaaminen, jos haluan sen tehdä. Sitä mukaa tikattavan pussukkapinnan etu on, että tilkut kiinnittyvät vanuun (ja mahdolliseen välikerrokseen) samalla kun ne ommellaan yhteen, mutta näkyviä tikkauksia pintaan ei tietenkään muodostu. Jään pohtimaan asiaa. Ehkä haluaisinkin tälle toiselle puolelle vähän jotain tikkauskuvioita…

Tein taannoiseen Tilkkulehteen jutun erilaisesta koneella kirjotusta kirjaimesta. Juttua varten tein mallikuvion eli t-kirjaimen. Se osui tässä käteeni ja ajattelin, että kokoan sen ympärille tilkkupinnan. Piirsin ensin häviävällä tussilla jonkunlaiset kehykset kuvion ympärille. Halusin varmistaa, että kuvion ympärille jäisi tyhjää tilaa. Minulla on ompelupöydän sivulla pieni käsivarasto tilkkuja ja jäännöspaloja – kerään sen ensin tupaten täyteen ja tyhjennän vasta pakon edessä ne jäännöspalalaatikoihin. Otin käsivaraston esiin (aika iso kasa siinä oli) ja kokeilin, miltä tummat kaitaleet näyttäisivät t-kirjaimen ympärillä. Näyttivät kivoilta, joten ompelin ne kiinni. Tässä kokoan sitä mukaa tikattavaa vanutikattua pintaa. Pinnan yläpuolella näkyy myös 25-senttinen vetoketju, jonka avulla mittasin tarvittavan vanupalan koon. Ompelen tämän tietenkin samalla vetoketjupussukkaohjeella kuin aina. Pieni ompelurupeama lisää, ja tilkkupinta on melkein valmis. Enää yksi kaitale p

Raidallinen tilkkutyöni on nyt kehystetty. Löysin kuin löysinkin työn alareunaan sopivan tummaa sinistä kangasta. Vaalea sisäkehys rauhoittaa kirjavan keskiosan. Tummansininen ulompi kehys on minun mieleeni. Parempi kuin jos olisin valinnut mustan kehyksen. Yksi tummansinisistä kankaista oli sopivasti raidallinen, jolloin peitteessä on raitoja keskellä ja myös kehyksissä. Ihan kuin olisin harkinnut tämän! Oikeasti jouduin valitsemaan kankaista, joita minulla sattui olemaan tarpeeksi. Kuvasta saa pikkuisen käsitystä peiton yleisestä ulkonäöstä. Ihan kiva kirjava tilkkupeitto! Tikattuna se tietysti tulee olemaan kivampi – ei noin leprun ja ryppyisen näköinen.

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa. Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin! Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä: Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin! Tilkkulaukku käytössä Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä. Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Täs

Kirjoitin edellisessä postauksessani, miten valitsin raidalliseen tilkkutyöhöni sisemmän kehyksen värin. Olin päättänyt tehdä työhön tummansinisen ulomman kehyksen. Päätin lisäksi, että kehys olisi aika leveä – leikkaisin sitä varten 25cm leveät kaitaleet. Nyt rupesi kankaanmenekki olemaan sitä tasoa, että ennen leikkaamista ja ompelemista pitäisi laskeskella, kuinka pitkästi kangasta tarvitsen. En lainkaan pidä isojen pintojen mittaamisesta, kolmesta syystä. Isojen kankaiden levittäminen tasaisesti sommitteluseinälle makkarin lattialle on työlästä. Joudun usein tekemään lattialle tilaa, ennen kuin pääsen levittämään sinne mitään mitattavaksi. Lattialla mittaaminen on raskasta. Pystyn levittämään käteni kerralla vain noin 160cm, joten pidempää pituutta mitatessani joudun kyykkyasennossa siirtymään paikasta toiseen. Eikä mittanauhanikaan ole kuin 150cm pitkä. Olen kyllä tilannut Töölön Tilkkupajan Soilelta kolmemetrisen mittanauhan heti, kun sellaisia on saatavilla. No vali

Innostuin vihreän juoponpolku –tilkkutyön pitkälle edenneestä tilasta niin, että kaivoin esille toisenkin aika pitkälle asti valmistamani tilkkutyön. Ompelin näköjään kivat raidalliset tilkkublokkini tilkkupinnaksi jo huhtikuussa! Tilkkupinta oli koottuna noin 127cm x 173cm. Se tarvitsi ilmiselvästi kehykset, jotta sitä voisi valmiina kutsua tilkkupeitoksi! Koska tilkkutyöni on lievästi sanottuna kirjava, pohdin pitkään, minkä väriset kehykset siihen tekisin. Sommittteluseinälleni Makkarin lattialle levitettynä pinnasta ei saanut yleiskuvaa, joten näppäsin siitä kuvan kännykkäkameralla ja katselin sitä minikoossa. Erotin paljon selvemmin, että pinnassa on eniten sinistä. Olen pitänyt tummista kehyskaitaleista: esimerkiksi Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton musta ulkokehys oli onnistunut valinta. Ajattelin, että teen tähänkin tumman ulkokehyksen, mutta en mustaa, vaan tummansinisen. Silti halusin kirjavan pinnan ja tumman ulkokehyksen väliin kapeamman raidan. Minkä värin v

Vinoruutuisen tilkkutyöni kivoista vinoraitablokeista sain sivutuotteena aina kaksi pienehköä kolmio-neliötä. Olen niitä yhdistellyt erilaisiksi pinnoiksi, joista toivon jossain vaiheessa tekeväni jotain. Tämä kuvio on esiintynyt aiemmassa postauksessani: Pala lienee nyt sopivan kokoinen, jotta voin ommella siitä tilkkulaukun. Oikein muuta en keksi tästä tehdä, kun en ole innokas tyynynpäällisten tekijä. Toisessa postauksessa esittelin toista tilkkupintaa, johon myös käytin lentäviä hanhia. Pinta on nyt täydentynyt ja taitaa sekin olla sopivan kokoinen tilkkulaukun pala: Tilkkupinta on kyllä aika eri paria geometrisen kuvion kanssa! Toisaalta, näissä on samoja värejä ja muotoja, ja vaalea kangasta on paljon. Ehkä laukku on kivakin, jos puolet ovat toisistaan poikkeavan näköiset. Halusin vielä kokeilla yhtä lentävä hanhi –ideaa eli sellaista, jossa hanhet lentelevät vähän eri korkeuksilla: Vasta neljättä riviä kiinnittäessäni huomasin, että olisin hyvin voinut pan

Vihreä op art –vaikutteinen juoponpolku–tilkkublokkiin perustuva tilkkutyöni on ollut kauan kesken. En edes muistanut enää, missä vaiheessa se on. Tilkkupinta oli minulta hetken aikaa kateissa, mutta löysin sen viime viikolla vinttihuoneesta eräästä paperikassista ja näin pieneksi yllätyksekseni, että pintahan on käytännössä valmis. Se osoittautui lisäksi minun mittapuullani kovin isoksi! Olin harkinnut, että purkaisin sen paloiksi, jotka kehystäisin erilleen. En nimittäin ole tyytyväinen sen kontrasteihin. Oikeassa alakulmassa on hyvin kontrastia, mutta muualla ei. Minua vaivaa tämä! Mutta kuten kuvista näkyy, olen ommellut tilkkutyöhöni jo kahdet kehykset – ohuet vihreät ja leveät tummat. Tässä vaiheessa on vaikea ruveta purkutöihin ilman, että niistä tulee todella mittavat. Ehkä sittenkin tyydyn tähän. Jos peitto olisi kauttaaltaan vähäkontrastinen… …se toimisi paremmin. Mutta sen alakulmassa on paljon kirkasta vihreää sekä mustaa ja tummanpuhuvaa, jolloin kokona