Tilkunviilaaja

Juuri kotiuduin tilkkutyönäyttelymatkalta. Kävin Jokioisten näyttelyssä tilkkuystäväni Soilen kanssa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Humppilassa syömässä ja tutustumassa ostosmahdollisuuksiin. Koko päivä tässä vierähti, mutta kannatti käydä! Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä. Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.) Suosikkini  Huomasin, että minuun vetoavat erityisesti työt, joissa on paljon erilaisia kankaita  neliöistä tai suorakaiteista rakennettu pinta  selkeitä värejä.  Marja-Liisa Ikamon Värikkyys – Vividness –työ olisi ollut suosikkini, jos ulompi kehys olisi sopinut neliöistä rakennettuun pintaan vielä paremmin: Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset. Helsinkiläis

Terveisiä Yhdysvaltojen itärannikolta! Tein sinne lomamatkan, jolla olivat mukana paitsi Mies ja Tytär, myös kalifornialaispariskunta, jotka olemme tunteneet kauan – tutustuin rouvaan silloin, kun kumpikin olimme junioreita high schoolissa. Bloggerin ajastettu postaus huolehti siitä, että teillä lukijoilla riitti tuoreelta vaikuttavia Tilkunviilaaja-tekstejä myös poissaollessani. Aioin matkalla tutustua paikallisten kangaskauppojen tarjontaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näin Joann’s-nimisen ketjukaupan kerran, mutten onnistunut löytämään sitä uudelleen. Pari kertaa ajoimme tilkkutyöliikkeiden ohi, mutta herrat polkivat päättäväisesti kaasua niillä kohdin. Maisemakuvien sijaan pari kuvaa pussukoistani matkakäytössä. Ensin omat, vintage-kankaiset pussukkani Bed&Breakfast-huoneemme peilipöydällä Bar Harborissa, Mainessa: Ystäväni pussukat, kuva otettu heidän huoneessaan, myös Bar Harborissa: En muistanut ollenkaan, että olen tehnyt hänelle kokonaista kolme v

Modernilla tilkkupinnalla on nyt takakappale: Peitteen kangasosat ovat siis valmiit toimitettavaksi Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Saanen samalla itselleni Triojäätelöä-työnimellä kulkevan tilkkupinnan, joka on valmiiksi tikattu, ja samalla tikatun kangaspalan, josta voin tehdä vaikkapa vetoketjulaukun. Aika ison. Pussukoita nähty Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli juhannuksena näyttäytynyt Lontoossa: Tällä kertaa pussukka erottuu Viet-Anhin kuvassa aika vaikeasti, mutta on se se! Kiitokset kuvasta matkustavaiselle ystävälleni. Kaksi nimetöntä pussukkaani näyttäytyivät lavastamattomassa kuvassa ystäviemme mökillä Pyhtäällä:   Kalakuvioinen pussukka on ”his” ja violettisävyinen ”hers”. Tällaiset luontevat näkymät ilahduttavat aina: tekemäni jutut ovat käyttöesineinä esillä. Ihana ostos  Saisiko olla kupillinen terävää? Aito Arabian vintage-kuppipari on päätynyt ihanaksi neulatyynyksi: Taustalla huom juhannusruusuja. Kuppipariin liittyy tarina

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle. Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat? No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”. Toinen puoli on tällainen: Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Un

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait

Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui. Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin. Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat: Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin. Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin! Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä.

Kaksi hanhityötä ruohomättäin ja ruo’oin koristeltuani tajusin, että voisin tehdä näyttävämmät ruohopiikit paper-piecing-tekniikalla. Kas, kaapissa sattui olemaan paper-piecingiin erinomaisesti sopivaa kertakäyttölakanaa (tai –pöytäliinaa). Piirsin lyijykynällä ensin sopivan levyisen ja korkuisen suorakaiteen ja siihen viivat, joita pitkin ommella. Sitten vain väritystehtävää täyttämään kangaspaloilla. Vaakasuora ruohikkopala näytti hanhen alapuolella oikein hyvältä! Tein myös irralliset ruohomättäät hanhen sivulle, mutta ne eivät näytä hyviltä. Sääli, sillä näin aika tavalla vaivaa näiden kanssa ja olen ehtinyt ommella palan kiinnikin, mutta poistaa se täytyy. Mättäät näyttävät aivan kummallisilta! Luulin hetken tyytyväni oranssin hanhen reunuksiin ja ehdin aloittaa vihreän hanhen lisukkeiden ompelemisen: Näyttää samalla tavalla hyvältä. Pystyreunaan tulee varmaan samaa mitä oranssin hanhenkin viereen, mutta vielä en tiedä, mitä se tarkkaan ottaen on. Ehkä sakaroita p

Syyringin hanhikurssilla ja sen jälkeen tekemäni värikkäät hanhet kehittyvät ja ovat muuttumassa seinävaatteiksi/kangastauluiksi. En pitänyt ajatuksesta, että hanhien ympärillä olisi pelkkää taustakangasta, joten kehitin niiden ympärille jotain. Tästä näkee, miten toimin – teen palasia jonkun määrän ja katson sitten, mihin ne riittävät. Vai riittävätkö. Ruohoa esittävät sakarapalaset eivät ihan riittäneet täydentämään hanhikappaleen leveyttä. Lisäksi yksi ruoko on liian vähän. Kolme olisi parempi, mutta päätin tehdä kaksi. Niin siis tein yhden sakarapalan lisää ja ompelin toisen ruokosarjan: Tilkkupinta alkaa nyt näyttää siltä, että voisin aloittaa vanutikkaamisen.   kirjoitettu hieman myöhemmin Taikasana ”vanutikkaaminen” sai aikaan väistämisreaktion. Mieluummin kuin tikkaamiseen, tartuin seuraavaan hanheen. Se sai vastaavat ruohot ja korret ympärilleen: En taida enää voida vältellä tikkaamista, vaan on tartuttava toimeen. Jotain aivan muuta  Nimittäin i-ha

Hohhoijaa, tilkkupeitteen kehyksen tikkaaminen kohtisuoraan on niiiiin aikaavievää ja puuduttavaa, että olen alkanut miettiä, miten voisin vähän oikaista. Sellaista ajattelin, että ompelisin kohtisuorat tikkaukset seuraavaan köynnöskuvioon saakka ja sen jälkeen ompelisin vastaavanlaisia tikkausraitoja, mutta kehysten suuntaisesti. Siinä säästyisi tunti poikineen, eikä peitto olisi yhtään sen harvemmasti tikattu. Saa nähdä. Tikkaaminen ei kyllä juuri nyt etene, sillä Kissa löysi hyvän paikan: Jätin työn pöydälle siksi aikaa kun kävin syömässä ja kun palasin, työ oli paremmassa käytössä. Täytyy tehdä muita juttuja, että Kissa saa otetuksi kaipaamansa nokoset. Ihan kuin peitteessä ei jo olisi ollut tarpeeksi kissankarvoja! Tavoitteenani on joka tapauksessa saada peite valmiiksi helmikuun aikana, jotta pysyn ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –vauhdissa. Siistit kohdalleen Tytär sai yhtäkkiä tarpeekseen epäsiististä hyllykön päällisestä ompeluhuoneessa makkarissa ja teki suurehk

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut. No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset. Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta! Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät. Täällä

Lyytin erinomaisen idean mukaisesti, tässä Tilkunviilaajan vuosikalenterista ensimmäinen kuva. Unohdin tietysti aloittaa kuukauden tällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Maanantaina taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni Sirpa Mettäsen ”Villasta viskoosiin” –tilkkutyönäyttelyn avajaiset Herttoniemen sairaalassa. (Ei vaiskaan, taivallukseni tuulessa ja tuiskussa oli onneksi tosi lyhyt, sillä sain tilkkuystävältäni Miljalta eli Kvilttaajalta autokyydin.) Nyt kun keli on kelvompi, sinne on helppo matkata, ja suosittelen! Huomaa Sirpan huopakukkakoru, samanlainen kuin hänen minulle tekemänsä. Näyttelyn avajaisissa oli tarjolla ihanaa puolukkamehua ja taitavaa musisointia (syyrinkiläinen tilkkuystäväni, monitaitoinen Raija soitti pianoa). Sirpa kertoi töistään ja tekotavoistaan mielenkiintoisia seikkoja, jotka jätän lähes kokonaan paljastamatta nyt, sillä teen aiheesta jutun Finn Quiltin Tilkkulehteen. Näyttelykävijät pääsevät asioista varmasti jyvälle hienon n