hedelmäpuulaukku sai vetoketjun.
Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta!
Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen.
Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta!
Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa.
Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla.
Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kaitaleet tulevat keskenään samalle kohdalle, tai ainakin riittävällä tarkkuudella samalle kohdalle.
Tykkään siitä, miten lipare- ja sankakangas, huolittelukaitale ja applikoidut hedelmäpuukuviot sointuvat toisiinsa.
Tuskin maltan odottaa, että saan aikaiseksi ommella huolittelukaitaleen kuntoon ja viimeistellä laukun, ja pääsen ottamaan siitä virallisia valmistumiskuvia. Laukku näyttää erilaiselta kuin muut tekemäni pienesineet (mutta jotenkin samalta silti).
Tilkkuystäväni Eija on tehnyt vasemmanpuoleisen kortin itse. Ompelukoneen vääntöpyöränä on nappi, ja tilkkutyö on leikattu oikean työn kuvasta.
Oikeanpuoleisen kuvan lähetti työystäväni Aila. Siinä on Virpi Pekkalan hauska kuva. Jos koiran tilalla olisi kissa ja jos ompelijattarella olisi vähän lyhyemmät hiukset, kuvassa olisin minä.
Käsitöistä innostuneena sain lahjaksikin käsitöitä. Tykkään itse tehdyistä lahjoista ja erityisesti sellaisista, joita en osaisi itse tehdä.
Vanhin ystäväni Tuija lähetti sormettomat käsineet. Nämä ovat ihanan ja sopivan väriset minulle! Nämä ovat myös sopivat ja saavat käteni näyttämään söpöiltä.
Siskoystäväni Sari ja entinen työkaverini Jaana olivat toisistaan tietämättä valinneet saman värisävyn, joten kuvasin lahjat yhdessä:
Rakas siskoni on virkannut säilytyspussin, vai mitä nimitystä pitäisi käyttää..? Ajattelin ottaa tämän ompelupöydälleni lankarullien välisäilytyspaikaksi. Rullat asuvat laatikoissa, mutta lankaa vaihtaessani on ihan liian kiire, jotta ehtisi availla kansia tai muita. Pöydällä rullat ovat sekaisen näköiset ja ainaisessa putoamisvaarassa.
Jaana on taitava kirjomaan! Yksityiskohta upeasti kirjotusta neulatyynystä:
Millaisia neuloja mahtaisin raaskia pistellä näin upeaan neulatyynyyn?
Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen.
Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta!
Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa.
Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla.
Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kaitaleet tulevat keskenään samalle kohdalle, tai ainakin riittävällä tarkkuudella samalle kohdalle.
Tykkään siitä, miten lipare- ja sankakangas, huolittelukaitale ja applikoidut hedelmäpuukuviot sointuvat toisiinsa.
Tuskin maltan odottaa, että saan aikaiseksi ommella huolittelukaitaleen kuntoon ja viimeistellä laukun, ja pääsen ottamaan siitä virallisia valmistumiskuvia. Laukku näyttää erilaiselta kuin muut tekemäni pienesineet (mutta jotenkin samalta silti).
Muiden tekemiä
Vietin toukokuussa syntymäpäivää. Sain monta korttia, joista kahdessa oli sama, minulle erittäin hyvin sopiva aihe:
Tilkkuystäväni Eija on tehnyt vasemmanpuoleisen kortin itse. Ompelukoneen vääntöpyöränä on nappi, ja tilkkutyö on leikattu oikean työn kuvasta.
Oikeanpuoleisen kuvan lähetti työystäväni Aila. Siinä on Virpi Pekkalan hauska kuva. Jos koiran tilalla olisi kissa ja jos ompelijattarella olisi vähän lyhyemmät hiukset, kuvassa olisin minä.
Käsitöistä innostuneena sain lahjaksikin käsitöitä. Tykkään itse tehdyistä lahjoista ja erityisesti sellaisista, joita en osaisi itse tehdä.
Vanhin ystäväni Tuija lähetti sormettomat käsineet. Nämä ovat ihanan ja sopivan väriset minulle! Nämä ovat myös sopivat ja saavat käteni näyttämään söpöiltä.
Siskoystäväni Sari ja entinen työkaverini Jaana olivat toisistaan tietämättä valinneet saman värisävyn, joten kuvasin lahjat yhdessä:
Rakas siskoni on virkannut säilytyspussin, vai mitä nimitystä pitäisi käyttää..? Ajattelin ottaa tämän ompelupöydälleni lankarullien välisäilytyspaikaksi. Rullat asuvat laatikoissa, mutta lankaa vaihtaessani on ihan liian kiire, jotta ehtisi availla kansia tai muita. Pöydällä rullat ovat sekaisen näköiset ja ainaisessa putoamisvaarassa.
Jaana on taitava kirjomaan! Yksityiskohta upeasti kirjotusta neulatyynystä:
Millaisia neuloja mahtaisin raaskia pistellä näin upeaan neulatyynyyn?
Kommentit
Olet saanut kyllä hauskoja lahjoja, itsetehdyt lahjat ovat ehdottomasti parhaita.