tilkkupussukka.
Kaikille Ajatus kantaa hedelmää –vetoketjulaukkua kommentoineille ensiksi KIITOS! Voi että! Ihana lukea, että niin moni tykkäsi siitä!
Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita.
Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää.
No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku!
Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin vanhanaikainen, että sitä voisi vielä sanoa retroksi. Siispä sen vanhanaikaisuus täytyy tuoda 2010-luvulle moderneilla kanssakankailla, näin:
Valitsin kankaat eilen illalla, ja jo tänään on toinen puoli pussukasta valmiina pintana:
Toiselle puolelle tulee kaksi erillistä hiirikuva-aihetta.
Kiinnitin kaitaleet, silitin pinnan ja levitin sen sängylle jäähtymään. Silitin vielä ystävältäni Maarelta hiljattain saamani tulppaanikuvioisen puuvillan ja asetin myös sen sängylle.
Menin puutarhatöihin jatkamaan loppumatonta ja tuloksetonta taistelua rikkaruohoja vastaan. Sillä aikaa Kissa löysi erinomaisen paikan:
Tytär sen tästä löysi ja pelasti sekä kankaan että tilkkupinnan rypistymästä enempää, mutta ensin tilanne piti tietysti dokumentoida.
Kaitaletta ommellessani tein taas aloittelijan virheen – yhdistin kaksi kaitalepätkää nurja oikeaa vasten. Huomasin mokani tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin jo ompelemassa kaitaletta kiinni tilkkupintaan:
Luulisi, että tässä vaiheessa ompelu-uraa näitä virheitä ei tulisi. Aika ajoin kuitenkin mokaan. Sitä vain ei näytä voivan välttää! Kaitaleen oikea ja nurja ovat tässä kankaassa vielä erittäin eri väriset. Voi minua!
Huh, huojentavaa lukea, että puinen ripustinsetti tosiaan ON puuta!
Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita.
Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää.
No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku!
Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin vanhanaikainen, että sitä voisi vielä sanoa retroksi. Siispä sen vanhanaikaisuus täytyy tuoda 2010-luvulle moderneilla kanssakankailla, näin:
Valitsin kankaat eilen illalla, ja jo tänään on toinen puoli pussukasta valmiina pintana:
Toiselle puolelle tulee kaksi erillistä hiirikuva-aihetta.
Kaitaleita
Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta sai pystyreunoihinsa sekä vihreän että musta-valkoisen kaitaleen:
Kiinnitin kaitaleet, silitin pinnan ja levitin sen sängylle jäähtymään. Silitin vielä ystävältäni Maarelta hiljattain saamani tulppaanikuvioisen puuvillan ja asetin myös sen sängylle.
Menin puutarhatöihin jatkamaan loppumatonta ja tuloksetonta taistelua rikkaruohoja vastaan. Sillä aikaa Kissa löysi erinomaisen paikan:
Tytär sen tästä löysi ja pelasti sekä kankaan että tilkkupinnan rypistymästä enempää, mutta ensin tilanne piti tietysti dokumentoida.
Kaitaletta ommellessani tein taas aloittelijan virheen – yhdistin kaksi kaitalepätkää nurja oikeaa vasten. Huomasin mokani tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin jo ompelemassa kaitaletta kiinni tilkkupintaan:
Luulisi, että tässä vaiheessa ompelu-uraa näitä virheitä ei tulisi. Aika ajoin kuitenkin mokaan. Sitä vain ei näytä voivan välttää! Kaitaleen oikea ja nurja ovat tässä kankaassa vielä erittäin eri väriset. Voi minua!
Henkariostoksilla
Tarvitsin vaateripustimia kotiin – entiset näyttävät kadonneen. Mitä raaka-ainetta veikkaatte näiden ripustimien olevan?
Huh, huojentavaa lukea, että puinen ripustinsetti tosiaan ON puuta!
Kommentit