kummallista.
On outoa, että toisaalta odotan työpäivän päättymistä ja sitä, että pääsisin ompelusteni ääreen, mutta toisaalta sinne päästyäni löydän itseni tekemästä aivan kaikkea muuta.
Surffaan blogosfäärissä ja katselen muiden tekemiä tilkkutöitä hieman (oikeasti, hyvin hyvin vähän, mutta silti) kadehtien. Haloo! Osaisin tehdä kaikenlaisia tilkkukuvioita, jos ryhtyisin. En vielä, vaan katson kadehdittavia tilkkutöitä vielä tästä blogista. Ja tästä. Ja tästä…
Luen vähän. Kas, olenkin uppoutunut kirjaan, onko kello jo noin paljon. Tässä on kyllä jännittävä kohta meneillään, luen vielä pari sivua. Tai parikymmentä sivua.
Hohhoijaa, nyt jäännöspalalaatikko kutsuu. Tosin olen ollut täällä yksikseni aika pitkään: mitähän perheenjäsenille kuuluu? Menenpä katsomaan heitä ja vaihdan pari sanaa. Matkalla sinne voin toki täyttää ja käynnistää pesukoneen. Niin, ja nyt kun olen täällä keittiössä, täytän ja käynnistän tiskikoneen.
Voi voi, roskis on täynnä, käynpä viemässä sen. Mutta kesäkukathan ovat ihan kuivat, täytyy kastella ne. Ja nämä taimet tässä. Mutta tuossahan on oikea rikkaruohopesäke, nyppäisenpä ne maasta.
Kuulostaa ehkä tutulta. Ihan kuin kelluisin toisiaan vääjäämättä seuraavien, ompelemisen ja minun väliin tulevien tapahtumien aallonharjalla.
No, kaikista todellisista ja näennäisistä muista puuhista huolimatta sain edistetyksi sini-vihreää aitausmaista tilkkupintaa, vaikkakin vähän. Tasoitin tilkkupinnan reunat, jotta voin ympäröidä pinnan kapealla kaitaleella:
Valtava saavutus! Toinen, vähintään yhtä mahtava saavutus oli etsiä tilkkupinnassa käyttämiäni vaaleita kankaita, leikata niistä kaitaleita ja yhdistellä tilkkupinnan sivujen mittaisiksi jonoiksi:
Onnistui! Tilkkupintaa ympäröivään kaitaleeseen tulee tummempia ja vaaleampia kohtia. Toivon, että ne kauempaa katsottuina näyttävät valoisuuden vaihteluilta eivätkä kangaspulalta.
Ahkera kankaiden taitteluni ja pinoamiseni osoittautui hyödylliseksi. Löysin nimittäin tarvitsemani vaaleat kankaat nopeasti eikä minun tarvinnut ottaa esiin monta erillistä kangaspinoa ja –laatikkoa.
Kaitaleen kiinnittäminen tilkkupintaan jäi tuonnemmaksi, mutta jätin työnsommitteluseinälleni makkarin lattialle odottamaan seuraavaa tarmonpuuskaa. Kissa taisi pohdiskella, sopisiko peite sen turkin väriin.
Sopii. Sen turkin väriin sopii hyvin myös aikaisempi tilkkutyöni ”Talviomenoita,” jota en ole tainnut esitellä blogissani, koska se valmistui niin kauan sitten. Työ on valkopohjainen versio mallista ”Iltahämärässä.”
Sori, tilkkutyön kuviointi ei tässä oikein erotu. Mutta Kissa on pehmeän ja tyytyväisen näköinen. ”
Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta otin eilen esiin keskeneräisen Convergence/Ricky Tims –työni, mutta nostin sen takaisin tilkkupintatelineeseen. Tilkkupinta on pienehkön seinävaatteen kokoinen, enkä tunnista, mihin seinälle sen valmiina nostaisin. En keksinyt sille mitään kunnollista tarkoitusta, joten käytän aikani hyödyllisemmin johonkin muuhun.
Esimerkiksi musta-valko-punaisen tilkkulaukkupinnan kokoamiseen näiden kauan sitten tekemieni palojen ympärille:
En taida saada laukkua valmiiksi kesäkuun puolella, mutta olisin hengessä mukana saattamassa kesken jäänyttä viimeisteltyyn muotoon.
Palat kiinnostavat, ja siisteistä kangasnipuista on helppo etsiä paloja parhaiten täydentävät kankaat. Melkein innostun tästä!
Siltä varalta, etteivät kaikki lukijat olisi huomanneet: Töölön Tilkkupaja on longarm-tikannut mansikka- ja suklaajäätelöstä innoituksensa saaneen tilkkupintani ja postannut aiheesta näin.
Maltan tuskin odottaa, että saan tikatun pinnan haltuuni! Miltähän se näyttää livenä? Miltähän se tuntuu?
Tilkkutyö saa uusia ulottuvuuksia, kun siihen saa piirrosmaisen tikkauskuvioinnin.
Surffaan blogosfäärissä ja katselen muiden tekemiä tilkkutöitä hieman (oikeasti, hyvin hyvin vähän, mutta silti) kadehtien. Haloo! Osaisin tehdä kaikenlaisia tilkkukuvioita, jos ryhtyisin. En vielä, vaan katson kadehdittavia tilkkutöitä vielä tästä blogista. Ja tästä. Ja tästä…
Luen vähän. Kas, olenkin uppoutunut kirjaan, onko kello jo noin paljon. Tässä on kyllä jännittävä kohta meneillään, luen vielä pari sivua. Tai parikymmentä sivua.
Hohhoijaa, nyt jäännöspalalaatikko kutsuu. Tosin olen ollut täällä yksikseni aika pitkään: mitähän perheenjäsenille kuuluu? Menenpä katsomaan heitä ja vaihdan pari sanaa. Matkalla sinne voin toki täyttää ja käynnistää pesukoneen. Niin, ja nyt kun olen täällä keittiössä, täytän ja käynnistän tiskikoneen.
Voi voi, roskis on täynnä, käynpä viemässä sen. Mutta kesäkukathan ovat ihan kuivat, täytyy kastella ne. Ja nämä taimet tässä. Mutta tuossahan on oikea rikkaruohopesäke, nyppäisenpä ne maasta.
Kuulostaa ehkä tutulta. Ihan kuin kelluisin toisiaan vääjäämättä seuraavien, ompelemisen ja minun väliin tulevien tapahtumien aallonharjalla.
No, kaikista todellisista ja näennäisistä muista puuhista huolimatta sain edistetyksi sini-vihreää aitausmaista tilkkupintaa, vaikkakin vähän. Tasoitin tilkkupinnan reunat, jotta voin ympäröidä pinnan kapealla kaitaleella:
Valtava saavutus! Toinen, vähintään yhtä mahtava saavutus oli etsiä tilkkupinnassa käyttämiäni vaaleita kankaita, leikata niistä kaitaleita ja yhdistellä tilkkupinnan sivujen mittaisiksi jonoiksi:
Onnistui! Tilkkupintaa ympäröivään kaitaleeseen tulee tummempia ja vaaleampia kohtia. Toivon, että ne kauempaa katsottuina näyttävät valoisuuden vaihteluilta eivätkä kangaspulalta.
Ahkera kankaiden taitteluni ja pinoamiseni osoittautui hyödylliseksi. Löysin nimittäin tarvitsemani vaaleat kankaat nopeasti eikä minun tarvinnut ottaa esiin monta erillistä kangaspinoa ja –laatikkoa.
Kaitaleen kiinnittäminen tilkkupintaan jäi tuonnemmaksi, mutta jätin työn
Sopii. Sen turkin väriin sopii hyvin myös aikaisempi tilkkutyöni ”Talviomenoita,” jota en ole tainnut esitellä blogissani, koska se valmistui niin kauan sitten. Työ on valkopohjainen versio mallista ”Iltahämärässä.”
Sori, tilkkutyön kuviointi ei tässä oikein erotu. Mutta Kissa on pehmeän ja tyytyväisen näköinen. ”
Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta otin eilen esiin keskeneräisen Convergence/Ricky Tims –työni, mutta nostin sen takaisin tilkkupintatelineeseen. Tilkkupinta on pienehkön seinävaatteen kokoinen, enkä tunnista, mihin seinälle sen valmiina nostaisin. En keksinyt sille mitään kunnollista tarkoitusta, joten käytän aikani hyödyllisemmin johonkin muuhun.
Esimerkiksi musta-valko-punaisen tilkkulaukkupinnan kokoamiseen näiden kauan sitten tekemieni palojen ympärille:
En taida saada laukkua valmiiksi kesäkuun puolella, mutta olisin hengessä mukana saattamassa kesken jäänyttä viimeisteltyyn muotoon.
Palat kiinnostavat, ja siisteistä kangasnipuista on helppo etsiä paloja parhaiten täydentävät kankaat. Melkein innostun tästä!
Siltä varalta, etteivät kaikki lukijat olisi huomanneet: Töölön Tilkkupaja on longarm-tikannut mansikka- ja suklaajäätelöstä innoituksensa saaneen tilkkupintani ja postannut aiheesta näin.
Maltan tuskin odottaa, että saan tikatun pinnan haltuuni! Miltähän se näyttää livenä? Miltähän se tuntuu?
Tilkkutyö saa uusia ulottuvuuksia, kun siihen saa piirrosmaisen tikkauskuvioinnin.
Kommentit
Tiedän tasan tarkkaan mitä puuhasta toiseen haahuilu on. Koko ajan tekee jotain, mutta mikään ei jalmistu.