tikkauspalvelu: jännittävä vaihe.

Aion tikkauttaa kevään aikana valmistamani kolme tilkkupintaa Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Tarjoushinnan houkuttelemana halusin toimittaa työt Pajaan ennen juhannusta, mutta eiväthän ne olleet lainkaan tikkausvalmiita, kun inventoin ne pari päivää sitten.

Kovan puserruksen ansiosta sain kuin sainkin ennen juhannusta ommelluksi takakappaleen triojäätelömäistä tilkkupintaani varten. Olin sopinut tapaamisen eiliseksi Töölön Tilkkupajaan, ja takakappale valmistui reilun puoli tuntia ennen tapaamista.

Ensin mittailtiin pintoja – juu, kyllä olivat sopivat tikattaviksi.

Valitsin tikkauslangaksi triojäätelön näköisen eli vaaleanpuna-ruskean, vaihtuvavärisen langan.

Noin miljoonasta mahdollisesta tikkauskuviosta valitsin Retro-nimisen.

Onneksi minulla oli etukäteisnäkemys siitä, millaisen kuvion haluan! Malleja oli monta monituista, emmekä selanneet valikoimasta kuin ehkä 5%. Valitsin kuusi loppukilpailuun ja niistä lopuksi mieluisimman tai mielestäni sopivimman.

Välikerrokseen valitsin Soilen varastoista ohuen puuvillavanun.

Koska minulla oli ollut hirveä kiire saada takakappale kootuksi, en ehtinyt tasoittaa sitä lainkaan, vaan kangasta oli aikamoinen ylimäärä. Töölön Tilkkupajan Soile vinkkasi kivasti, että voisin samalla kertaa tikkauttaa ylimäärän päälle erillisen kangaspalan, jolloin minulla olisi valmis, vanutikattu kappale vaikka laukuksi ommeltavaksi.

 
Kuvassa Töölön Tilkkupajan longarm quilting machine, jonka tukilla vasemmalta: peitteen tuleva takakappale, jossa eri kankaista toteutettu koristeraita; triojäätelön oloinen tilkkupinta taiteltuna; ja vanutikattavaksi Soilelta ostamani lisäkangaspala.

Soile kuulemma tikkaa työtäni jo! Olen aivan täpinässä tästä!
Triojäätelötyön takakappaleesta puheen ollen, Kissa ei tyytynytkään pelkkään kangaskappaleen prässääjänä toimimiseen:

Kissa hei, on luvatonta leikkiä Taiteilijan Tarvikkeiden kanssa, vaikka ne olisikin jätetty lattialle!

Takaisin Töölön Tilkkupajaan

Otin eiliselle käynnilleni mukaan modernin tilkkupinnan siltä varalta, että Soilella olisi siihen sopiva taustakangas. Hän kertoi hankkineensa muutamia paloja juuri takakappaletarkoituksiin.

Aivan mahtavaa: siellä oli työhön täsmälleen sopivan värinen ja kuvioinen takakappalekangas! Ostin sen häneltä ja koska pala on vähän liian pieni yksinään käytettäväksi, täydennän sitä ompelemillani helpoilla tilkkublokeilla, jotka jäivät peitteestä ylitse.

On ylellinen tunne, kun olen kerrankin raaskinut hankkia työhön takakappalekankaan varta vasten! Tästähän voi nyt tulla ensimmäinen sellainen työ, josta voisin edes periaatteessa sanoa ”tykkääväni kääntöpuolesta melkein enemmän kuin etupuolen tilkkupinnasta”. (Tosin en sanoisi niin.)