mahtavaa marraskuuta!

Hmmm, marraskuu ei taida olla kovinkaan monen lempikuukausi. Eteläisen Suomen asujalle marraskuu tuo mieleen märän pimeyden ja ehkä loskan… Mutta mennään silti ilon kautta! Ensimmäiseksi esittelen Tuikkikaa-tilkkupeittoa käytössä. Kaunis mallini poseeraa somasti:

 

Tilkkutyöasiana tänään on pikkutilkkujen lähes sietämätön riittävyys. Nostin ompelupöydälle pari pienehköä pinoa vielä pienempiä tilkkuja kokeillakseni, syntyisikö niistä säännönmukaisempaa pintaa kuin omat ”kaikki käyvät” -pintani. Ehkä kuvastakin näkee, etteivät tilkkuni kovin isoja ole!

 

Otin ensin käteen pienen palan ja ympäröin sen toisen värisillä, mielellään melko pitkulaisilla tilkuilla hirsimökkityyliin. Yllätyin, että jäännöspalapinoista ja -säilyttimistä löytyi vähällä vaivalla jokaiselle keskipalalle ympäristö.

 

Kuvan toinen tilkkupinta on vähemmän järjestelmällinen. Sen osat löytyivät jäännöspalasäilyttimestä ja päätin käyttää ne pussukan toiseen puoleen.

Tikkasin tilkkupinnat bambuvanuun niin, että vanun ja tilkkupinnan välissä on ohut kangas. Valitsin kulmikkaan spiraalikuvion.

 

Toinen pussukka on järjestelmällisemmän näköinen.

Kun keskipala oli ympäröity, silitin näin syntyneen ”blokin” ja tasoitin sen tietyn levyiseksi. Tällä erää valitsin kaksi eri leveyttä, leveämmän ja kapeamman. Ompelin aina kaksi saman levyistä blokkia yhteen ja tasoitin yhdistämisreunan vasta siinä vaiheessa.

Valmiissa pussukkapinnoissa on kaksi leveämpää saraketta ja yksi kapea. Värit ovat mitä sattuu! 

Tikkasin vanun, välikangaspalan ja tilkkupinnan yhteen risteävillä kaaritikkauksilla.

 

Arvatkaa, ovatko jäännöspalapinot huvenneemman oloiset?

No eivät ole. Toisaalta minulla on kohta taas kaksi tilkkupussukkaa valmiina! Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää!