ikuisuusprojekti.

Osallistuin ensimmäisen kerran Tilkkuyhdistyksen järjestämille tilkkupäiville vuonna 2008, kun tapahtuma pidettiin Turussa. Muistan oikein hyvin, että ällistelin isoa tilkkutyötä, joka oli koottu pienen pienistä neliöistä. Siinä minua ihmetytti nimenomaan työhön varmasti kuluneiden tuntien määrä!

Mitä useamman tilkkupeiton olen tullut valmistaneeksi, sitä kärsivällisempi minusta on tullut. Minulla ei ole kiire saada mitään valmiiksi! Koska peittoja on kertynyt kotiin selvästi yli oman tarpeen ja yli läheistenkin tarpeen, on vain hyvä, jos tilkkutyöprojekti kestää pitkään.

Pikkuneliöistä koottu tilkkupinta on siis mitä mainioin projekti tällaiselle ei-enää-aloittelevalle tilkkuharrastajalle. Inspiroiduin Crazy Mom Quilts -blogia pitäneen Amanda Jeanin projektista. Hän oli puolestaan nähnyt vastaavan peiton, mikä oli tehnyt häneen vaikutuksen.

Oli hauska lukea, että hän oli kysynyt tekijältä, kauanko tällä meni peiton tekemiseen. ”Kauan,” oli vastaus ollut.

Olen nyt vuoden 2018 lokakuusta asti aika ajoin leikellyt pienimpiä jäännöspalojani neljän sentin neliöiksi. Kaksi vuotta siis! Onko se pitkä aika? Olisi tietenkin, ellen olisi tehnyt mitään muuta koko aikana. Tämä on kuitenkin ollut minulle sivuprojekti, joka on välillä ollut pitkälläkin tauolla.

Olen voinut pitää taukoja, koska blokit ovat niin yksinkertaisia ja koska minulla on koko ajan ollut selkeä valmistus- ja säilytyssysteemi.

Olen lajitellut leikkaamani neliöt tummiin ja vaaleisiin väreistä ja sävyistä välittämättä ja säilönyt pinot pieneen laatikkoon.

Aika ajoin olen ottanut laatikon esiin, valinnut sieltä aina kaksi tummaa ja kaksi vaaleaa neliötä ja ommellut niistä four-patch-blokin. Ja toistanut tätä jokusia kertoja. Olen silittänyt syntyneet blokit ja tasoittanut ne 2,5 tuuman neliöiksi.

Four-patch-neliöni olen sitten tallettanut toiseen, vähän isompaan laatikkoon. Olen välillä laskenut ne ja kun koossa on ollut sata blokkia, olen siirtänyt ne muovipussiin.

Muovipussit ovat asuneet melko pitkään yhdellä makkarin sivupöydistä. (Mies huomasi ne vasta äskettäin, kun ne olivat jo asustelleet pöydällä melkein kaksi vuotta.)

Äskettäin huomasin, että pusseja oli kaksitoista, ja lopetin uusien four-patchien ompelemisen. Odotin vielä tovin, kunnes pari viikkoa sitten otin esiin yhden pusseista. Oli tullut aika ruveta kokoamaan tilkkupintaa!

Valmistus- ja säilytyssysteemit minulla kyllä oli, mutta ei tarkkaa käsitystä blokkien menekistä. Olin arvellut, että saisin blokeistani kohtuullisen kokoisen tilkkupinnan, kunhan käyttäisin blokkien välissä vaaleita tilkkuja:

 

Tässä vaiheessa aloin miettiä, tulisiko peitosta sittenkin järjettömän iso, jos käyttäisin kaikki blokkini ja vaaleita neliöitä vielä. Laskin nopeasti blokkien menekin ja totesin, että ne riittäisivät aika pitkälle itsekseenkin.

Koska minulla oli jo ommeltuna four-patch-vaalea-neliö-blokkeja, päätin koota niistä peiton keskustan ja ympäröidä sen pelkillä four-patcheillä.

Tuumasin myös, että jos four-patch-blokit sittenkin loppuvat kesken, ei ole ongelma eikä mikään valmistaa niitä muutama sata kappaletta lisää. Menisihän siihen taas aikaa, mutta mikä kiire tässä todellakaan on!

Sen sijaan seuraavalla jutulla alkaa pian olla kiire! Tilkunviilaaja tarjoaa jälleen kaikille lukijoilleen joulukalenterin! Ensimmäinen luukku avautuu tutusti 1. joulukuuta.

 

Muista seurata joulukalenteriani joka päivä jouluaattoon asti!!!