uusi pussukka ja mysteeri.

Hei, saanko esitellä Ikkunaprinsessan?! Epämääräiset tilkkukasat muuttuivat suunnilleen säännönmukaisiksi suorakaiteiksi, joista puolestaan rakentui kaksi pussukkapintaa.

Ikkunaprinsessa-tilkkupussukan toinen puoli on erilainen, mutta kummallakin puolella on samanlaiset risteävät kaaritikkaukset, joiden ompelemiseen opastan "kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta" -kirjoituksessani. 

Otsikosta ehkä luulisi, että olen valmistautumassa Bonnie Hunterin vuotuiseen mysteerityöhön, mutta en. Esittelen aivan oikean mysteerin. Neulatyyny-klipsisäilytinyhdistelmästäni oli yhtäkkiä kadonnut yli puolet klipseistäni. Tarvitsen niitä joka kerta kun valmistan vetoketjupussukkaa.

 

Siksi huomasin klipsien puuttumisen Ikkunaprinsessan viimeistelyvaiheessa.

Kun olen ommellut pussukkapalat pussiin, kääntänyt pussukan oikein päin ja sulkenut vuorin alareunasta kääntöaukon, tyrkin tilkkupinnat ja vuorikappaleet tiiviisti vetoketjun ommelviivasta poispäin. En halua pussukan jäävän yhtään löysälle vetoketjun vierestä. Nipistän kankaat klipseillä ennen kuin ompelen päällitikkauksen suuaukon ympäri.

Tällä kerrallapa klipsejä ei löytynyt kuin muutama!

Etsin kuumeisesti kaikki paikat! Klipsit asuvat aina säilyttimessään ja vain välillä niitä esiintyy ompelukonepöydällä. Sieltä ei löytynyt yhtään. Ei mistään pussukasta, ei laatikoista, ei roskiksesta, ei lattialta, ei kaapeista, ei taskuista, ei nurkista, ei mistään. Mietin pääni puhki, missä ne viimeksi näin, mutta mitään muuta mielikuvaa ei ollut kuin ompelupöydän tienoo.

Jouduin tyytymään nuppineuloihin, jotka eivät pidä reunoja aivan yhtä nipistyneesti. Ikkunaprinsessa-tilkkupussukka valmistui silti.

 

Seuraavana päivänä olin vaihtamassa vaatteita (kotivaatteista ihmisten ilmoille sopiviin vaatteisiin) ja vilkaisin vaatekorien vieressä olevalle pyykinkuivaustelineelle. Minä neropatti olin pannut muutama päivä aiemmin neulepipon kuivumaan. Koska sen vuori lörpöttyy päällisen alta esiin enkä pidä siitä, olin asetellut vuorin parempaan asentoon – ehkä se kuivuisi niin, ettei se enää lörpötä niin paljon.

Siinähän ne olivat ne kateissa olleet klipsit!

Luulin, että minulla olisi enemmänkin klipsejä, mutta se taisi olla toiveajattelua vain. Palautin klipsit säilyttimeen, mihin ne kuuluvat.

Ihmettelen vain, miten saatoin tällaisen unohtaa! Varmaan olin ajatellut jotain ihan muuta klipsutellessani pipon vuoria paikalleen, niin että koko toimenpide oli pyyhkiytynyt mielestä saman tien.

Vielä yksi kuva Ikkunaprinsessasta:

 

Lopuksi vielä yksi juttu. On tosi kiva, että välillä jätätte kommentin! Ne ilahduttavat! Vastaisinkin niihin, mutta Blogger on muuttunut sen verran, etten enää löydä, miten vastata yksittäiseen kommenttiin. Ennen vanhaan se näkyi joskus kun kuu ja tähdet olivat sopivissa asennoissa, mutta nyt se on hävinnyt kokonaan.