se on valmis!

Ompelin valmiiksi tilkkupeiton, jonka ensimmäinen blokki valmistui aivan helmikuun alussa (tänä vuonna 2020) ja joka odotti tilkkupintanakin viitisen kuukautta ennen kuin sain viedyksi sen Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Annoin tälle nimen ”Tuikkikaa!”


Tuikkikaa-tilkkupeiton blokit ompelin itse tekemieni paperikaavojen avulla. Näin Jen Kingwellin suunnitteleman Shooting Star Tempter -blokin, ja se sopi erinomaisesti paperiommeltavaksi. Olisin ostanut hänen kaavansa, mutta myytävänä oli vain mallineita, joilla blokin palat olisi voinut leikata. 

Tiesin heti, ettei minun onnistuisi leikata ja ommella niin tarkasti! Paperikaava oli ainoa vaihtoehto. Säästyin repimästä läpi ommeltuja papereita valmiista työstä, koska käytin taittelutekniikkaa, jonka opin tehdessäni tilkkuystävä Arjan kanssa opetusvideota Tilkkuyhdistykselle. 

Jaoin kuvan tikatusta, mutta kanttaamattomasta työstä Instagram-tililläni ja kysyin seuraajiltani ideoita reunakantin väriin. Useampi ehdotti mustaa/tummaa kanttia ja pari suositteli vihreää. Otin onkeeni kaikista näistä: reunakantissa on oikein tummia osuuksia, tummanharmaita ja myös kirkkaanvihreitä.
 
 
Vaihdoin tikkauslangan väriä matkalla useamman kerran, jotta tikki ei erottuisi häiritsevästi. 

Sain Tuikkikaa-tilkkupeiton valmiiksi sopivasti lauantaina aamupäivällä, jotta ehdin ottamaan valmistujaiskuvat parhaimman valon aikaan. Olin edellisiltana jo ilahtunut, kun säätiedotuksessa luvattiin lauantaiksi aurinkoakin.
 

Mutta pah! Ei ollut mitään aurinkoa, vaan tosi latteaa ja tasaista valoa sen verran kuin sitä nyt oli. Minua ihan tympi, vaikka kovasti koetin innostua uusista kuvauspaikoista.

Sain nimittäin Miehen toimimaan peittotelineenä! Hänen panoksensa meni vähän hukkaan kyllä.

Tulihan kuviin sentään syksyn tuntua.
 

Olimme koeajamassa autoja ja yhdellä siirtymämatkalla pysähdyimme puiston tapaiseen, missä räiskäisin pari kuvaa. Aurinko oli pilkistänyt esiin hetkeä ennen. 

Ja hetkeä ennen äskeisen kuvan ottamista tilanne oli tällainen:
 

Huomatkaa, miten hienon värinen puu näkyy taustalla!

Ennen kuvausmatkalle lähtöä (siis koeajoille lähtöä) testailin, miltä uusi Tuikkikaa-tilkkupeitto näyttäisi päiväpeittona.
 

Hyvältähän se näyttäisi! Ehkä pidän Tuikkikaa-peiton itselläni, koska se sattuu olemaan lempparini pitkästä aikaa… Sitä oli hauska tehdä, ja lopputuloksestakin tuli näin mainio! Ihania kankaita valtava määrä, ja ihan törkeän kirjava!

Poikkeamassamme puiston tapaisessa oli myös skeittausalustoja. Mies suositteli rekvisiitaksi tätä telinettä, koska kuvaan tulisi mukaan rouhean oloisia graffiteja – hyvää kontrastia peitolleni siis. Peittokin näyttää tässä kivalta ja aidon väriseltä.
 

Teitä kiinnostanee myös, miksi peiton nimi on Tuikkikaa! Eihän teitä nimi sinänsä ihmetytä, koska kuviona on tuikkivia tähtiä. Ajatukseni lähtikin tähtikuvioista, mutta mieleeni tuli sitten, että yksi Äidin lempijoululauluista oli ”Tuikkikaa, oi joulun tähtöset”. Muuta nimeä en voinut sen jälkeen ajatellakaan antavani. Vaikkei peittoni niin jouluinen olekaan! 

Nimi on sopiva, koska juuri näinä päivänä tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta Äidin poismenosta. Hän on ollut tavallista enemmän ajatuksissani.

Kuten jo mainitsin, tilkkupinta vietti valmistumisen jälkeen pitkän tovin (vaatekomerossani taiteltuna). Vasta kun Töölön Tilkkupajan Soile ilmoitti tulevasta usean kuukauden tikkauspalvelutauosta, minun tuli kiire saada tämäkin työ tikkautetuksi. Kokeilin hetken, lähtisinkö kokoamaan taustakappaletta varastoni kankaista. Juu ei onnistunut – mitään sopivaa kangasta ei ollut lähellekään tarpeeksi.

Ostinkin taustakankaan Soilelta. Kangas on hyvin vaaleanharmaata ja siinä on valkoisia palloja. Se on riittävän vaalea, jotta se ei kuulla valkoisten/vaaleitten osuuksien takaa.
 

Soile toteutti pintaan Fish Net -tikkauskuvion – täydellinen valinta! Kuviossa on samanlaista rytmiä kuin tilkkublokeissani.
 

Näytän vielä kuvan nimilapusta, koska väkersin siihen lisätikkauksia.
 

Nykyisin lisään nimilappuihin tikkauksia melkein aina, koska ne näyttävät jotenkin liian kaksiulotteisilta muuten!

Kuvasin Tuikkikaa-tilkkupeiton myös naapurustosta löytyvän muurin äärellä:
 

Jostain syystä tämä otos on yksi suosikeistani, vaikka sitä ei ehkä voi pitää perinteisen onnistuneena. 

Tuikkikaa-tilkkupeitto on aika iso – ei niin kovin leveä, mutta korkea: 
  • Leveys noin 181 cm (71") 
  • Korkeus noin 245 cm (96,5") 
Latteavaloisana kuvauspäivänä aurinko pilkisti esiin muutaman kerran – esimerkiksi kun jo olimme palanneet kotiin autoja koeajamasta. Otin siis vielä muutaman kuvan kuistin kaiteen yli riiputettavasta tilkkutyöstäni.
 

Värit tulevat esiin paljon hehkuvampina. Onneksi sain tuollaisenkin kuvan!

Hiukan oli tuulistakin:
 

Laskin jälleen väärin (en osannut luotettavasti laskea edes kahteen) ja väitin, että edellinen valmistunut tilkkupeittoni eli ”Valpas mieli” olisi ollut tänä vuonna vasta toinen valmistunut peitto. Ei ollut! Se oli jo kolmas, eli ”Tuikkikaa!” on nyt neljäs valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Kyllä kannatti tehdä! Sain käytellä lukemattomia kauniita kankaita, ja sain Instagram-seuraajiltani ja Facebook-kavereiltani valtavan määrän motivoivia kommentteja.

Kommentit

Gudrun sanoi…
Wonderful!!!What colors!!Great design!
Tilkkureppu sanoi…
Uskomattoman kaunis peitto ja aurinko kyllä kirkastaa värit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

seitsemän tilkkuilijatyyppiä – tunnistatko näistä itsesi?