viikonlopun tilkkuleikkejä.
Esittelin viime blogikirjoitukseni loppupuolella satunnaisesti löytämiäni economy-blokkien keskineliöitä ja niihin valitsemiani, satunnaisen värisiä nurkkaneliöitä. Näin satunnaisista aineksista syntynyt economy-blokkierä oli kuin tilkkukasasta ommeltu. Ja niinhän se olikin tilkkukasasta ommeltu!
Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala.
Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä.
Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enemmän:
Viikonlopun järjestelmällinen tilkkuleikki oli siinä. Olen käynyt järjestämäni tilkkusäilyttimet läpi pariin kertaan, eikä keskineliöiksi tyrkyttäytyviä tilkkuja enää löydy (paitsi mustia, harmaita, ihan vaaleita ja ruskeita, joita en tilkkupintaani halua). Jouduin seisahtumaan projektissani hetkeksi, ja päätin kokeilla, saisinko pienenpienet tilkkupalaseni vähän hupenemaan.
Tällaiselta näyttää käynnissä oleva tilkkuleikki:
Ei aikaakaan, kun jo jouduin lopettamaan tilkkuleikkini. Koossa oli taas neljä pussukan kokoista tilkkupintaa eli materiaalia kahteen vetoketjupussukkaan.
Ensimmäisissä pinnoissa ei ole päätä eikä häntää.
Näissä toisissa on päätä ja häntää ehkä vielä vähemmän:
Keksimälläni palkkimenetelmällä kokoamani tilkkupinnat ovat odottaneet tikkauksen aloittamista jo muutaman päivän. Eilen ehdin siihenkin hommaan. (Puutarha- ja kotityöt saivat jälleen kerran jäädä hunningolle, kun istuin vain ompelukoneen ääressä.)
Etsin pikkutilkkuja myös parista pienestä paperikassista, joiden sisältö on vielä järjestämättä. Sieltä löytyi muutama keskineliöiksi sopiva tilkku, joihin ompelin saman tien ensimmäiset kierrokset kolmioita. Löysin heille sopivat nurkkaneliökankaat myös:
Tähän tapaan minun projektini yleensä sujuvat: vähitellen. Teen yhtä, teen toista, palaan johonkin keskeneräiseen, vaihdan taas,… Ja sitten jonain päivänä käsissä on taas uusi pussukka, tilkkulaukku tai peräti tilkkupeitto. Tänä vuonnakin valmiita on taloudessani nähty jo 21 päivänä – keskimäärin joka viikko siis! (Voi apua.)
Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala.
Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä.
Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enemmän:
Viikonlopun järjestelmällinen tilkkuleikki oli siinä. Olen käynyt järjestämäni tilkkusäilyttimet läpi pariin kertaan, eikä keskineliöiksi tyrkyttäytyviä tilkkuja enää löydy (paitsi mustia, harmaita, ihan vaaleita ja ruskeita, joita en tilkkupintaani halua). Jouduin seisahtumaan projektissani hetkeksi, ja päätin kokeilla, saisinko pienenpienet tilkkupalaseni vähän hupenemaan.
Tällaiselta näyttää käynnissä oleva tilkkuleikki:
Ei aikaakaan, kun jo jouduin lopettamaan tilkkuleikkini. Koossa oli taas neljä pussukan kokoista tilkkupintaa eli materiaalia kahteen vetoketjupussukkaan.
Ensimmäisissä pinnoissa ei ole päätä eikä häntää.
Näissä toisissa on päätä ja häntää ehkä vielä vähemmän:
Keksimälläni palkkimenetelmällä kokoamani tilkkupinnat ovat odottaneet tikkauksen aloittamista jo muutaman päivän. Eilen ehdin siihenkin hommaan. (Puutarha- ja kotityöt saivat jälleen kerran jäädä hunningolle, kun istuin vain ompelukoneen ääressä.)
Etsin pikkutilkkuja myös parista pienestä paperikassista, joiden sisältö on vielä järjestämättä. Sieltä löytyi muutama keskineliöiksi sopiva tilkku, joihin ompelin saman tien ensimmäiset kierrokset kolmioita. Löysin heille sopivat nurkkaneliökankaat myös:
Tähän tapaan minun projektini yleensä sujuvat: vähitellen. Teen yhtä, teen toista, palaan johonkin keskeneräiseen, vaihdan taas,… Ja sitten jonain päivänä käsissä on taas uusi pussukka, tilkkulaukku tai peräti tilkkupeitto. Tänä vuonnakin valmiita on taloudessani nähty jo 21 päivänä – keskimäärin joka viikko siis! (Voi apua.)
Kommentit