improvisointia.

Taas kerran löysin ompelupöydältä sekalaisia paloja ja tilkkuaihioita, joiden olemassaolon olin ehtinyt unohtaa (ainakin melkein). Ompelin niitä yhteen improvisointitekniikalla. Ja pussukka onkin kohta valmis, vai mitä:

Tilkkupinnat näyttivät silmäiltyinä jo tarpeeksi isoilta, mutta kun vertasin niitä vetoketjun tarkkaan pituuteen, huomasin pintojen vaativan vielä täydennystä. Täydennettyinä pinnat näyttävät suunnilleen tällaisilta:

Ajattelin ommella kummankin pussukkapuolen alareunaan vielä kaitaleen, mutta kenties jätänkin sen tekemättä. Jos tästä tuleekin matalampi pussukka kuin yleensä?

Vielä sanon viime postaukseeni liittyen, että nolottaa. Tosi leuhkan kuuloisesti mainitsin seinällä olevan ”upean kitara-aiheisen tilkkutyön”. Ehkä te ette huomanneet tätä, mutta minä lopulta huomasin ja suunnilleen punastuin nolona. Ajatukseni kulki kuitenkin niin, että halusin viitata upeaan kitaraan – Kari Niemisen käsityönä toteuttamat Versoul-kitarathan ovat mielettömän hienoja. Tykkään aika monesta työstäni ja monet kankaat ovat upeita, mutta tarkoitus ei ollut kehuskella, että tekisin upeita tilkkutöitä. Ja kirjoituksen otsikon "kaunis ja pehmeäkin" viittasi Kissaan!