valmis kirjava tilkkupeitto!
Kalteri-/säleikköblokeista ompelemani riemunkirjava tilkkupeitto on nimeltään ”Villit kuviot”.
Raidallisia, villikuvioisia blokkeja kehystää ensin kapeampi, vaaleanvihertävä kaitale ja sen ulkopuolella leveä tummansininen reuna.
Jouduin kokoamaan tummansinisen kehyksen monesta eri palasta.
Mielestäni raidallinen kehyskangas komppaa hyvin keskiosan raidallisia tilkkublokkeja.
Kokosin peiton taustakappaleen myös monesta palasta. Tällä kertaa palat olivat onneksi aika isoja kukin.
Tässä taustakappale näkyy kokonaan. Värit ovat vähän mitkä sattuu, vaikka kuvasin ulkona!
Taustakappaleessa on yksi varsinaiseen työhön liian levottomaksi osoittautunut blokki sekä tummansinistä, kehyksessä käyttämääni kangasta. Lisäksi hyödynsin Kvilttaajalta saamani kankaan, jota hän inhosi, ja toisenkin palan, jota hän ei tainnut sentään inhota.
Jostain syystä tässä kuvassa on paljon luonnollisemmat värit kuin noissa, missä tilkkupeitto lepää ruohikolla. Vahinko vain, ettei peittoa pysty esittelemään kokonaisuudessaan.
Toinen puoli:
Kuvaushetkellä kävi pieni tuulonen, ja peitto taipui taiteellisesti alareunastaan.
Tällaisia tilkkupeittorullakuvia on tapana näyttää.
Huh, tällä kertaa reunakantin toteuttaminen vei huomattavan pitkän ajan. Ensin olin kahden vaiheilla ja kysyin lukijoitten mielipidettä, joka kävi omien ajatusteni kanssa yksiin. Leikkasin kaitaleet ja ompelin pötköksi, mutta sitten sain Töölön Tilkkupajan Soilelta hänen jo kerran kiinnittämänsä ja kuitenkin taas irrottamansa kaitaleen, joka sopi työhön vielä omaa kaitalettanikin paremmin. Mikä onni, että satuin hänen Pajalleen juuri siivouspäivänä!
Soilen hylkiökaitaleessa oli purkulanganpätkiä kerrakseen. Niiden irrottelemisessa meni useampi tovi. Sitten silitin kaitaleen auki ja huomasin, että siinä oli siellä täällä purkamisen aikana syntyneitä repeämiä.
Onneksi kaitale oli minulle liian leveä – sain leikatuksi pois melkein kaikki repeytyneet kohdat sitä omiin tarkoituksiini kaventaessani.
Seuraavaksi silitin kaitaleen uudelleen, tällä kertaa taittaen sen kaksinkerroin. Sitten vasta pääsin sitä kiinnittämään.
Tai vielä oli yksi mutka matkassa. Juuri kun olin valmis aloittamaan reunakantin ompelemisen, lattialle jääneen tilkkutyön päältä löytyi este:
Kissalla oli pesuhetki pahasti kesken, joten jouduin lykkäämään kanttaustyöhön ryhtymistä. Onneksi Kissa keksi lempituolistaan vielä paremman paikan.
Peittoon ompelemani nurkat näyttävät tältä:
Ihan ookoo-teräviä.
Tikkauskuviota vähän lähempää:
Villit kuviot –tilkkupeitto on valmiina kooltaan 183cm x 227cm. Olen ommellut tilkkupinnan ja taustakappaleen itse, ja se on tikattu Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa.
Tuntuupa mukavalta saada tilkkupeitto valmiiksi! Aloitin työn näköjään jo syyskuussa 2012 - siis miltei vuosi sitten. Blokki-innoittajani löysin Capitola Quilter –blogista, ja mitat sekä tekotavan kehitin itse. Siksi rohkenin kirjoittaa tälle hauskalle raidalliselle tilkkublokille ompeluohjeenkin.
Raidallisia, villikuvioisia blokkeja kehystää ensin kapeampi, vaaleanvihertävä kaitale ja sen ulkopuolella leveä tummansininen reuna.
Jouduin kokoamaan tummansinisen kehyksen monesta eri palasta.
Mielestäni raidallinen kehyskangas komppaa hyvin keskiosan raidallisia tilkkublokkeja.
Kokosin peiton taustakappaleen myös monesta palasta. Tällä kertaa palat olivat onneksi aika isoja kukin.
Tässä taustakappale näkyy kokonaan. Värit ovat vähän mitkä sattuu, vaikka kuvasin ulkona!
Taustakappaleessa on yksi varsinaiseen työhön liian levottomaksi osoittautunut blokki sekä tummansinistä, kehyksessä käyttämääni kangasta. Lisäksi hyödynsin Kvilttaajalta saamani kankaan, jota hän inhosi, ja toisenkin palan, jota hän ei tainnut sentään inhota.
Jostain syystä tässä kuvassa on paljon luonnollisemmat värit kuin noissa, missä tilkkupeitto lepää ruohikolla. Vahinko vain, ettei peittoa pysty esittelemään kokonaisuudessaan.
Toinen puoli:
Kuvaushetkellä kävi pieni tuulonen, ja peitto taipui taiteellisesti alareunastaan.
Tällaisia tilkkupeittorullakuvia on tapana näyttää.
Huh, tällä kertaa reunakantin toteuttaminen vei huomattavan pitkän ajan. Ensin olin kahden vaiheilla ja kysyin lukijoitten mielipidettä, joka kävi omien ajatusteni kanssa yksiin. Leikkasin kaitaleet ja ompelin pötköksi, mutta sitten sain Töölön Tilkkupajan Soilelta hänen jo kerran kiinnittämänsä ja kuitenkin taas irrottamansa kaitaleen, joka sopi työhön vielä omaa kaitalettanikin paremmin. Mikä onni, että satuin hänen Pajalleen juuri siivouspäivänä!
Soilen hylkiökaitaleessa oli purkulanganpätkiä kerrakseen. Niiden irrottelemisessa meni useampi tovi. Sitten silitin kaitaleen auki ja huomasin, että siinä oli siellä täällä purkamisen aikana syntyneitä repeämiä.
Onneksi kaitale oli minulle liian leveä – sain leikatuksi pois melkein kaikki repeytyneet kohdat sitä omiin tarkoituksiini kaventaessani.
Seuraavaksi silitin kaitaleen uudelleen, tällä kertaa taittaen sen kaksinkerroin. Sitten vasta pääsin sitä kiinnittämään.
Tai vielä oli yksi mutka matkassa. Juuri kun olin valmis aloittamaan reunakantin ompelemisen, lattialle jääneen tilkkutyön päältä löytyi este:
Kissalla oli pesuhetki pahasti kesken, joten jouduin lykkäämään kanttaustyöhön ryhtymistä. Onneksi Kissa keksi lempituolistaan vielä paremman paikan.
Peittoon ompelemani nurkat näyttävät tältä:
Ihan ookoo-teräviä.
Tikkauskuviota vähän lähempää:
Villit kuviot –tilkkupeitto on valmiina kooltaan 183cm x 227cm. Olen ommellut tilkkupinnan ja taustakappaleen itse, ja se on tikattu Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa.
Tuntuupa mukavalta saada tilkkupeitto valmiiksi! Aloitin työn näköjään jo syyskuussa 2012 - siis miltei vuosi sitten. Blokki-innoittajani löysin Capitola Quilter –blogista, ja mitat sekä tekotavan kehitin itse. Siksi rohkenin kirjoittaa tälle hauskalle raidalliselle tilkkublokille ompeluohjeenkin.
Kommentit
En ole niin sinisen ystävä, mutta tässä se toimii hyvin.
Hyvä sinä!
Oih kunpa saisin itsekin jotain valmista aikaiseksi.
Ps. Tervetuloa retkelle Puoti poikettavaan ja samalla Savi-heinäpuotiin (savi-heinapuoti.fi). Näkemisen arvoinen ihana paikka.