tilkkumokia ja myös onnistuneempaa.

Olin vihdoin leikannut tarpeeksi monta palaa tähän uusimpaan tilkkupeittoon, ja saatoin järjestellä koko peiton palat valmiiksi. Tässä yleiskuva:

Välillä tuntuu, etten oikein sovellu tilkkuilijaksi, kun sössin kaikenlaista käsittämätöntä. Tässä vaiheessa peittoa tiedän tehneeni ainakin kolme erilaista tilkkumokaa.

Tilkkumoka 1: (Tästä ei ole kuvaa.) Laskin puuttuvien palojen lukumäärän ainakin kolme kertaa ja leikkasin mielestäni tarpeeksi paloja kaksi kertaa. Kolmannella palojen asettelukerralla ihmettelin edelleen, miksi palat eivät riitä. Onneksi löysin useita leikattuja paloja eri paikasta kuin mihin olin pinonnut kaikki muut palat.

Tilkkumoka 2: Peittoon tulevan kuvion olen matkinut Minua inspiroi tietty tilkkupeitto, mutta suunnittelin itse, minkä kokoisia paloja leikkaisin. Valitsin varta vasten palojen leveydeksi 16cm, että voin leikata kankaista suoraan viivaimeni levyisiä soiroja. Miten on mahdollista, että yksi pala (tietenkin taas yhtä lempikankaistani) on sentin liian kapea?

En käsitä. Aika vaikea on leikata viivainta kapeampi pala/soiro vahingossa.

Tilkkumoka 3: Perinteinen kohdistusvaurio. Näitä nyt sattuu tämän tästä. Palojen piti olla saman mittaisia, mutta johonkin on tullut vähän klappia.

Onneksi kohdistusvirhettä ei juuri huomaa, kun katselee tilkkupintaa vähän kauempaa:

Olen ommellut kolme riviä paloja yhtenäiseksi pinnaksi. Tässä pinnan tummempi pääty:

Tässä tulevan tilkkupeiton kaikkein tummin nurkka:

Kissalle kelpaavat makuualustaksi myös muut Villit kuviot –tilkkupeiton blokit kuin kaikkein kauneimmat:

Sitä on kiva katsella, kun se on näin rentona ja tyytyväisenä. Toivottavasti tekin olette rentoja ja tyytyväisiä!