lyhyiden hetkien haittapuoli.
Karkaan ompelupaikalleni heti kun minulla on tuokiokin aikaa. Kuten kuvistakin näkyi, ompelupisteeni on lähes jokahetkisessä valmiudessa ja pystyn siis edistämään projektejani vaikka aikaa olisi vain kymmenen minuuttia. Hyvä juttu!
Vähän huonompi juttu on sitten, että ajatus katkeaa ja aikomukset unohtuvat näiden tuokioiden välillä. Esimerkiksi käy vaikka uusimman farkkutilkkulaukun vetoketjukaistale.
Leikkasin kaksi kaistaletta kankaanpalan eri kohdista. Kumpikin oli 10cm leveä, mutta vain toinen oli kerralla oikean pituinen (30cm) ja toinen oli hivenen pidempi. En huomannut tasoittaa pidempää palaa saman tien, ja se jäi väärän mittaiseksi.
Unohdin täysin, etteivät palat olleet samanlaiset. Tikkasin palat, ompelin toiset päät pussiin ja kiinnitin toisen kaistaleen vetoketjuun. Lähdin kiinnittämään toista, mutta vetoketjun päätä lähestyessäni huomasin kaistaleen olevan liian lyhyt. Silloin muistin, että ai niin, toinen kaistalehan oli vielä lyhentämättä.
Jos olisinkin sattumalta kiinnittänyt oikean mittaisen kaistaleen ensin, olisin voinut leikata toisesta kaistaleesta ylimääräisen osuuden pois tässä vaiheessa. Koska virhe tuli näin päin, kumpikin sauma oli pakko purkaa ja kaistaleet kiinnittää uudelleen. Kyllä harmitti!
No, tekevälle sattuu.
Löysin farkkukankaalle sopivan kaverin kassin sankoihin. Samaa tummansinistä kuviokangasta kuin on laukun pohjassa. Valitsin saman kankaan myös laukun yläreunan huolittelukaitaleeseen.
Laukun yläreunassa oli nuppineula poikineen siinä vaiheessa, kun lähdin ompelemaan huolittelukaitaletta paikalleen:
Tulos oli ompelun jälkeen silti (vai juuri siksi?) melko siisti.
Kiinnitin kaitaleen ensin koneompeleella, kaitaleen oikea puoli laukun oikeaa puolta vasten. Käänsin kaitaleen reunan yli ja kiinnitin ensin nuppineuloilla, sitten käsin ommellen. Nuppineulat oli huomattavasti helpompi kiinnittää tähän niin, että kärjet jäivät törröttämään yläreunasta ylöspäin. Helppous kyllä kostautui käsinompeluvaiheessa: kyllä oli hankala pidellä niin pistelevää laukkua!
Laukku on melkein valmis:
Vain vetoketju on lyhentämättä (varmaan kuvastakin näkee, että vetoketju on tarpeettoman pitkä) ja lipare kiinnittämättä sen päähän.
Vähän huonompi juttu on sitten, että ajatus katkeaa ja aikomukset unohtuvat näiden tuokioiden välillä. Esimerkiksi käy vaikka uusimman farkkutilkkulaukun vetoketjukaistale.
Leikkasin kaksi kaistaletta kankaanpalan eri kohdista. Kumpikin oli 10cm leveä, mutta vain toinen oli kerralla oikean pituinen (30cm) ja toinen oli hivenen pidempi. En huomannut tasoittaa pidempää palaa saman tien, ja se jäi väärän mittaiseksi.
Unohdin täysin, etteivät palat olleet samanlaiset. Tikkasin palat, ompelin toiset päät pussiin ja kiinnitin toisen kaistaleen vetoketjuun. Lähdin kiinnittämään toista, mutta vetoketjun päätä lähestyessäni huomasin kaistaleen olevan liian lyhyt. Silloin muistin, että ai niin, toinen kaistalehan oli vielä lyhentämättä.
Jos olisinkin sattumalta kiinnittänyt oikean mittaisen kaistaleen ensin, olisin voinut leikata toisesta kaistaleesta ylimääräisen osuuden pois tässä vaiheessa. Koska virhe tuli näin päin, kumpikin sauma oli pakko purkaa ja kaistaleet kiinnittää uudelleen. Kyllä harmitti!
No, tekevälle sattuu.
Löysin farkkukankaalle sopivan kaverin kassin sankoihin. Samaa tummansinistä kuviokangasta kuin on laukun pohjassa. Valitsin saman kankaan myös laukun yläreunan huolittelukaitaleeseen.
Laukun yläreunassa oli nuppineula poikineen siinä vaiheessa, kun lähdin ompelemaan huolittelukaitaletta paikalleen:
Tulos oli ompelun jälkeen silti (vai juuri siksi?) melko siisti.
Kiinnitin kaitaleen ensin koneompeleella, kaitaleen oikea puoli laukun oikeaa puolta vasten. Käänsin kaitaleen reunan yli ja kiinnitin ensin nuppineuloilla, sitten käsin ommellen. Nuppineulat oli huomattavasti helpompi kiinnittää tähän niin, että kärjet jäivät törröttämään yläreunasta ylöspäin. Helppous kyllä kostautui käsinompeluvaiheessa: kyllä oli hankala pidellä niin pistelevää laukkua!
Laukku on melkein valmis:
Vain vetoketju on lyhentämättä (varmaan kuvastakin näkee, että vetoketju on tarpeettoman pitkä) ja lipare kiinnittämättä sen päähän.
Kommentit