valmis Emma-tilkkulaukku.
Aikamoisen näpertelyn jälkeen sain kuin sainkin kesäisen, vetoketjullisen ja olalla kannettavaksi sopivan tilkkulaukun/-kassin valmiiksi. Emma-tilkkulaukku edestä:
Laukku takaa:
Jos punaiset sangat tuntuvat vierailta laukun muihin pintoihin verrattuina, tässä salaisuus:
Laukun pohjassa on samaa punaista kangasta. Kankaan ostin pari vuotta sitten tilkkuystävältäni Tintalta ja ompelin siitä itselleni (omasta mielestäni) ihanat kesähousut. HUOM laukussa ei ole uusiokäytetty housuja, vaan kankaan jäännöspaloja. Housut ovat edelleen käyttökunnossa.
Housuista takaisin Emma-laukkuun. Vetoketjukaistale näyttää ihan siistiltä:
Vetoketju toimii sutjakkaasti. Kun sen avaa, paljastuu laukun/kassin sisältä kaksiosainen sisätasku:
Taskussa on toiston lisäämiseksi punaista sanka- ja pohjakangasta ja hupaisana yksityiskohtana myös possukuvioista kangasta.
Löysin laukkuun vetoketjun varastoistani. (Mitähän tarkoitusta varten olin aikoinaan ostanut sen? Varmaan ajattelin sitä mekkoon vetoketjuksi – mutta että keltainen? Ei oikein minun pukeutumisvärejäni.) Ketju oli paljon pidempi kuin laukkuun luontevasti tarvittiin, joten lyhensin sen ja siistin leikatun pään muotoillulla lipareella:
Lipareen ompelun ja päällitikkauksen sekä laukun yläreunan huolittelukaitaleen ompelun ja päällitikkauksen jälkeen minulle jäi pääteltäviä langanpäitä vaikka kuinka paljon! Piilotan kaikki näkyvien tikkausten jälkeiset langanpäät neulan avulla työn välikerroksiin, joten laukun viimeistelyvaihe on usein aika pitkä. Niin nytkin – varmaan ennätyksellisen pitkä!
Valitusta silmäneuloista
Olen syyrinkiläisille tilkkuystävilleni jo avautunutkin asiasta: silmäneulat ovat pääsääntöisesti liian paksuja ja pienisilmäisiä!
Hankintavaiheessahan neulat ovat siistissä pakkauksessa, missä niiden todellinen koko jää arvailujen varaan. Olen ostanut aika monta pakettia ja pettynyt aina. Jos neula on kivan ohut ja sutjakka, sen päässä on millimetrin tuhannesosan kokoinen silmä, josta normaali ompelulanka menee läpi ehkä teoriassa. Oikeasti! Luulevatko ohuiden neulojen valmistajat, että ompelija käyttää hiuksia ompeluun, vai mitä? Pitäisi kyllä olla silmäneulan koon jotenkin suhteessa siihen, minkä paksuisia ompelulangat ovat. Haloo!
Ja jos neulassa on huojentavan kokoinen silmä, neula itse on sellainen seiväs, että sormet kipeytyvät jo kun neulaa katsoo. Ja käsi alkaa sillä lailla hiota kun se hikoaa, kun yrittää saada vedetyksi vähän liian paksua neulaa vähän liian paksun kankaan läpi.
Sain tilkkuystävältäni Eijalta pari ihanaa neulaa, jotka ovat sutjakoita ja joissa on iso silmä. Vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. Kaikki muut neulani ovat korkeintaan ok.
Tilkkulehti putkahti postiluukusta
Tilkkuyhdistys Finn Quiltin jäsenlehti odotti eilen kotona. Rynnistin heti katsomaan, oliko minunkin juttujani siellä mukana. No oli! Tilkkulehdestä voi siis lukea vinkkejä tilkkutöiden myyntipöytään, sieltä löytää ohjeet maailman helpoimman vetoketjupussukan tekemiseen ja vielä voi kokeilla ehkä uutta tapaa valita värit/kankaat seuraavaan tilkkutyöhön.
Syyrinkiläisistä myös Milja oli tuottanut lehteen useamman jutun. Hyvä, me!
Laukku takaa:
Jos punaiset sangat tuntuvat vierailta laukun muihin pintoihin verrattuina, tässä salaisuus:
Laukun pohjassa on samaa punaista kangasta. Kankaan ostin pari vuotta sitten tilkkuystävältäni Tintalta ja ompelin siitä itselleni (omasta mielestäni) ihanat kesähousut. HUOM laukussa ei ole uusiokäytetty housuja, vaan kankaan jäännöspaloja. Housut ovat edelleen käyttökunnossa.
Housuista takaisin Emma-laukkuun. Vetoketjukaistale näyttää ihan siistiltä:
Vetoketju toimii sutjakkaasti. Kun sen avaa, paljastuu laukun/kassin sisältä kaksiosainen sisätasku:
Taskussa on toiston lisäämiseksi punaista sanka- ja pohjakangasta ja hupaisana yksityiskohtana myös possukuvioista kangasta.
Löysin laukkuun vetoketjun varastoistani. (Mitähän tarkoitusta varten olin aikoinaan ostanut sen? Varmaan ajattelin sitä mekkoon vetoketjuksi – mutta että keltainen? Ei oikein minun pukeutumisvärejäni.) Ketju oli paljon pidempi kuin laukkuun luontevasti tarvittiin, joten lyhensin sen ja siistin leikatun pään muotoillulla lipareella:
Lipareen ompelun ja päällitikkauksen sekä laukun yläreunan huolittelukaitaleen ompelun ja päällitikkauksen jälkeen minulle jäi pääteltäviä langanpäitä vaikka kuinka paljon! Piilotan kaikki näkyvien tikkausten jälkeiset langanpäät neulan avulla työn välikerroksiin, joten laukun viimeistelyvaihe on usein aika pitkä. Niin nytkin – varmaan ennätyksellisen pitkä!
Valitusta silmäneuloista
Olen syyrinkiläisille tilkkuystävilleni jo avautunutkin asiasta: silmäneulat ovat pääsääntöisesti liian paksuja ja pienisilmäisiä!
Hankintavaiheessahan neulat ovat siistissä pakkauksessa, missä niiden todellinen koko jää arvailujen varaan. Olen ostanut aika monta pakettia ja pettynyt aina. Jos neula on kivan ohut ja sutjakka, sen päässä on millimetrin tuhannesosan kokoinen silmä, josta normaali ompelulanka menee läpi ehkä teoriassa. Oikeasti! Luulevatko ohuiden neulojen valmistajat, että ompelija käyttää hiuksia ompeluun, vai mitä? Pitäisi kyllä olla silmäneulan koon jotenkin suhteessa siihen, minkä paksuisia ompelulangat ovat. Haloo!
Ja jos neulassa on huojentavan kokoinen silmä, neula itse on sellainen seiväs, että sormet kipeytyvät jo kun neulaa katsoo. Ja käsi alkaa sillä lailla hiota kun se hikoaa, kun yrittää saada vedetyksi vähän liian paksua neulaa vähän liian paksun kankaan läpi.
Sain tilkkuystävältäni Eijalta pari ihanaa neulaa, jotka ovat sutjakoita ja joissa on iso silmä. Vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. Kaikki muut neulani ovat korkeintaan ok.
Tilkkulehti putkahti postiluukusta
Tilkkuyhdistys Finn Quiltin jäsenlehti odotti eilen kotona. Rynnistin heti katsomaan, oliko minunkin juttujani siellä mukana. No oli! Tilkkulehdestä voi siis lukea vinkkejä tilkkutöiden myyntipöytään, sieltä löytää ohjeet maailman helpoimman vetoketjupussukan tekemiseen ja vielä voi kokeilla ehkä uutta tapaa valita värit/kankaat seuraavaan tilkkutyöhön.
Syyrinkiläisistä myös Milja oli tuottanut lehteen useamman jutun. Hyvä, me!
Kommentit
Ihailen sinun tilkkulaukkujasi. Osaisinkohan minäkin?