näpertelyä.
Reilu tunti tehokasta ompeluaikaa hurahti eilisiltana vauhdilla eikä mitään valmista syntynyt, näpertelyä vain.
Esimerkiksi: tein iloisen kesäkassin vetoketjun päähän kiinnipitolipareen:
Ompelin sen oikein pyöreään muotoon – piirsin kaavan ja kaikkea. Ihan älytöntä, mutta tein. Aikaisempiin vetoketjuihin olen ommellut pari kangaspalaa ja taitellut ne suht siisteiksi, sitten tikannut.
Tämän vetoketjukaistaleen ompelemisessakin meni aikansa:
Ompelin sen nimittäin eri tavalla kuin viimeksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt valmiit kaistaleet ja tikannut ne vetoketjun päälle, leikkasin yhteensä neljä kaistaletta, laitoin kaksi ja kaksi oikeat puolet vastakkain ja vetoketjun siihen väliin, ja sitten ompelin kiinni. Tämä vaihtoehto tuli mieleeni yhtenä iltana ja päätin kokeilla.
Näin ommellen ei tikkausviiva näy oikealle puolelle eikä vetoketjun ulkoreuna jää näkyviin, mutta mielestäni tässä oli paljon melua tyhjästä. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla tehdä suoraviivaisemmin.
Moka: Vetoketjukaistaleen valmistumista hidasti tietysti vielä se, että ompelin toisen puolen toisen kappaleen tietysti nurja oikeaa vasten, ja tietenkin nurja puoli olisi jäänyt näkyviin (jos se olisi jäänyt vuorin puolelle, olisin jättänyt virheeni korjaamatta).
Enkä sittenkään muistanut tukea kappaleita ohuella vanulla. Sitä en lähtenyt korjaamaan, vaan iloisen kesäkassin vetoketjukaistale saa olla ohuemman löperö kuin aikaisemmin toteuttamani kaistaleet.
No, sain kyllä ommelluksi laukun sangat ja nuppineulakiinnitetyksi kaikki tarvittavat osat laukun yläreunaan. Vain reunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Mutta silti, tuntuu kuin en olisi saanut mitään aikaiseksi eilen!
Esimerkiksi: tein iloisen kesäkassin vetoketjun päähän kiinnipitolipareen:
Ompelin sen oikein pyöreään muotoon – piirsin kaavan ja kaikkea. Ihan älytöntä, mutta tein. Aikaisempiin vetoketjuihin olen ommellut pari kangaspalaa ja taitellut ne suht siisteiksi, sitten tikannut.
Tämän vetoketjukaistaleen ompelemisessakin meni aikansa:
Ompelin sen nimittäin eri tavalla kuin viimeksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt valmiit kaistaleet ja tikannut ne vetoketjun päälle, leikkasin yhteensä neljä kaistaletta, laitoin kaksi ja kaksi oikeat puolet vastakkain ja vetoketjun siihen väliin, ja sitten ompelin kiinni. Tämä vaihtoehto tuli mieleeni yhtenä iltana ja päätin kokeilla.
Näin ommellen ei tikkausviiva näy oikealle puolelle eikä vetoketjun ulkoreuna jää näkyviin, mutta mielestäni tässä oli paljon melua tyhjästä. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla tehdä suoraviivaisemmin.
Moka: Vetoketjukaistaleen valmistumista hidasti tietysti vielä se, että ompelin toisen puolen toisen kappaleen tietysti nurja oikeaa vasten, ja tietenkin nurja puoli olisi jäänyt näkyviin (jos se olisi jäänyt vuorin puolelle, olisin jättänyt virheeni korjaamatta).
Enkä sittenkään muistanut tukea kappaleita ohuella vanulla. Sitä en lähtenyt korjaamaan, vaan iloisen kesäkassin vetoketjukaistale saa olla ohuemman löperö kuin aikaisemmin toteuttamani kaistaleet.
No, sain kyllä ommelluksi laukun sangat ja nuppineulakiinnitetyksi kaikki tarvittavat osat laukun yläreunaan. Vain reunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Mutta silti, tuntuu kuin en olisi saanut mitään aikaiseksi eilen!
Kommentit