Tilkunviilaaja

Ompelin valmiiksi yhden tekeillä olleista tilkkupussukoista ja annoin sille nimeksi Kuun pimeä puoli.   Pussukkani asettui kuvattavaksi keskelle kevätkukkia (ja pihaan toissasyksynä siirtämiäni sitä edellisvuotisia jouluhyasintteja), joten se ei vaikuta kovin pimeältä, vaan paremminkin kepeältä. Kuvasin pussukkaa myös sammaloituneilla kallioportailla. Portaat ja sammal näyttävät kuvassa hyviltä, mutta pussukka on valitettavan epävärinen. Kevätkukkien keskellä musta näyttää mustemmalta: Vaikea sanoa, kummasta puolesta pussukkaa pidän enemmän. Pimeästä puolesta, ehkä? Pussukan nimi perustuu kahteen ajatukseen. Toisaalta näin vastikään elokuvan Iron Sky, missä kuunatsit asuvat kuun pimeällä puolella ja suunnittelevat maailmanvalloitusta. Toisaalta näin televisiosta dokumentin Pink Floydin albumista ”Wish You Were Here,” mistä mieleeni tuli heidän toinen teoksensa ”Dark Side of the Moon”. Kuun pimeä puoli on siis ollut esillä. Kun pussukassa nyt on tummaa väritystä j

Kärsin “tyhjän paperin kauhusta” mitä tilkkupintojen tikkaukseen tulee, mutta urheasti kävin tyhjien pintojen pariin eilen ja tikkasin vähän mitä sattui. Siluettikuvioinen tilkkupinta oli helpoin. Siihen ei tarvittu kuin muutama suora pystytikkaus: Musta-harmaan tulevan pussukan toinen puoli oli vähän vaativampi, mutta vedin siihenkin pelkkää suoraa konetikkiä. Valitsin jo edellisen pinnan tikkaukseen keskiharmaan tavallisen ompelulangan. Vaalea näyttää tummalla paremmalta kuin tumma vaalealla. Tikattunakin pinnat ovat epämääräisen näköiset, kunnes ne tasoittaa: Heti ovat siistimmät. Huomaan, että joudun lyhentämään vetoketjua jonkun verran. Olen hiljattain nähnyt jossain (Pinterestissä?) kuvan krysanteemitikkauksesta ja sitä halusin kokeilla. Ompelukoneeni on hieno ja taitava ja tykkää varmaan välillä huonoa, kun käytän aina vain suoraa ommelta, siksakkia ja joskus kolmiaskelsiksakkia. Kytkin siis sen vapaaseen konetikkausasentoon, harjoittelin piirtämällä krysantee

Sinisiä, punaisia ja violetteja jäännöspalatilkkuja nyt pitkään käsiteltyäni halusin ehdottomasti tarttua jonkun muun värisiin tilkkuihin. Löysin jäännöspalalaatikosta kummalliset blokin tapaiset tai mitä lie olleet ja täydensin ne merkillisillä vihreillä paloilla. Pian käsissä olikin vihreän vetoketjupussukan aihio: Näissä on niin kummalliset väriyhdistelmät, etten ehkä keksi valmiille pussukalle edes nimeä. Mitä olen oikein ajatellut? (Vastaus on kuten aina: en oikeastaan paljon mitään. En yhdistele tilkkuja harkiten, minkä erityisesti näistä tilkkupinnoista huomaa.) Ottaessani esiin vihreitä ja keltaisia paloja tein samalla kasan musta-valkoisista ja harmaista tilkuista. Niitä näytti olevan paljon erilaisia ja ajattelin, että teenkin jonkunlaisen musta-valko-harmaan vetoketjupussukan niin, että palat tai suikaleet ovat värijärjestyksessä. Suunnitelmani muuttui matkan varrella. Tilkkupinnasta tulikin tällainen. Palat eivät ole ihan värijärjestyksessä eikä tilkkupinta o

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen. Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta. Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat. Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä: Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne. Suoraan edestä: Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla

Tarjoilen tänään teille mansikkajädeä! En tietenkään oikeasti, vaan vetoketjupussukan muodossa. Uusin punainen Street-malliston tilkkupussukka sai nimittäin nimekseen Mansikkajäde. Otin ompeluprosessin aikana kuvia ja tässä näkyvät tämän pussukkapuolen tikkaukset ehkä selvemmin kuin valmiin pussukan potretissa: Toinen puoli pussukasta edessä. Puutarhassa on näin keväistä! Tulppaanit jäivät mataliksi joko siksi, että kanit söivät niiden lehdistä kärjet, tai sitten ne vain ovat taantuneet ja puutarhurin pitäisi huolehtia sekaan uusia kukkasipuleita. Taskussa on uutta mallia Tilkunviilaaja-merkki. En tykkää siitä lainkaan. Se vetää ompelun aikana ja kiinnitystikkaus osuu j-kirjaimeen ja se on niin leveäkin. Onko teillä lukijoilla vinkkiä, missä hyvässä paikassa voisin teettää kunnon kangasmerkit itselleni? Nämä ovat ihan susia. Ompelin toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä. Leikkasin kankaasta ensin vinokaitaletta, josta teen matkalaukun nimilappuihin len

Rakentelin punaisten minitilkkulasagnepalojen ympärille lisää punaisia tilkkuja, kunnes koossa oli kaksi pussukkaan riittävää pintaa. Tällä kertaa sain pinnistellyksi päästäni tikkauskuvioidean perustuen lasagnepaloissa vilkkuviin tähtiin. Nurjalla puolella tikattu tähtikuvio erottuu paremmin, etenkin kun alalanka sattui olemaan punainen. Toiseen tilkkupintaan tikkasin yhden tähtikuvion ja lisäksi mutkittelevaa varjoviivaa. Tikkaukset eivät taida oikein näkyä ottamassani kuvassa? No valmiista pussukasta näette tuonkin sitten. Pidin tänään lomapäivän ja ehdin valmistaa tilkkupinnat, leikata niille vanu- ja collegejerseypalat sekä siis myös tikata kaikki! Tämäkin vetoketjupussukka on kohta valmis, haha. Seuraavaksi kokoan kaikki punaiset palat yhteen ja siivoan ne vähäksi aikaa syrjään. On aika käsitellä toisia värejä. Keltainen voisi sopia kevään tunnelmiin, niin, ja keväinen vihreä! Eiköhän jättiläismäisestä jäännöspalavarastostani löydy sellaisiakin sävyjä. Toissake

Minulla ei juuri nyt ole meneillään vääjäämättömästi etenevää tilkkutyötä, pikemminkin välitöitä tai silloin tällöin edistettäviä töitä. Esimerkiksi nämä kavalasti helpoilta vaikuttavat tilkkublokit etenevät välillä, pari blokkia kerrallaan: Paloja on tosi helppo ommella, mutta pitää olla tarkkana, että kolmiot tulevat palasiin juuri oikein päin. Siksi blokkimalli on kavala. Niin sitä löytyy Tilkunviilaajankin kangasvarastoista vaikka minkälaista ruskeaa tai ruskeaksi luokiteltavaa kangasta. (Esimerkiksi ylemmässä kuvassa yksi kankaista on selvästi violetti, mutta olen luokitellut sen ruskeaksi.) Osan näistä voitin FinnQuiltin tilkkutyökilpailussa ( Tilkkutexin lahjoittama sarjan toinen palkinto ), mutta olen näköjään ostanut itsekin ruskeita ja/tai ruskehtavia kankaita. Ihmettelen tätä kyllä! Luontevimmin ostan kirjavia ja kirkasvärisiä kankaita, niin kuin ehkä olette jo huomanneet. Kuvassa kaikki paitsi kaksi tähän mennessä valmistamaani eräänlaista tähtiblokkia. Pi