Tilkunviilaaja

Tässä musta-keltainen, valmiiksi tikkaamani tilkkulaukun pinta ja muut vetoketjulaukkuun tarvittavat osat: vuorikappaleet (tilkkupinnan alla), sisätaskukappale vuoripaloineen, valmiiksi ommellut sangat, vinokaitale laukun yläreunaan, vetoketjulipareet, vetoketjun vetimeen kiinnitettävä kaitale sekä itse vetoketju. Aika monta palaa siis tarvitaan varsinaisen pääosan lisäksi! Eivätkä tässä ole mukana vetoketjulipareeseen käyttämäni tikkausvanupalat eivätkä sankoihin silittämäni tukikangaskaitaleet, sankojen sisälle tulleista pyykkinarun pätkistä puhumattakaan. Ompelin vetoketjulipareen tällä kertaa niin, että vetoketju avautuu laukun puolelta eivätkä lipareet ole toisissaan muuten kiinni paitsi vetoketjun välityksellä. Laukku on melkein valmis, vaikkei näytä siltä. Kaikki osat ovat valmiina ja vain yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Ja sen jälkeen päällitikkaus. Ompelin sangatkin siksakilla kiinni laukkuun ennen lipareen ja kaitaleen nuppineulottamista. Ylee

Voi että! Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli eilen kiltailta. Meillä on tietysti aina kivaa, mutta nyt oli vielä ekstrakivaa erikoisteemalla ”Tilkkutarvikemyymälä”. Tilkkutarhan Minna toi myymälänsä kokoukseemme, että saimme … no tehdä tutkimustyötä. Tutkimme erilaisia kankaita ja tarvikkeita. Minä vein kotiin esimerkiksi kolme metriä silitettävää tukihuopaa tarkempaa tutkimusta varten. Kyllä, juuri sitä tukihuopaa, josta ylenkatseellisehkosti totesin jokin aika sitten, ”etten ole oikein varma, onko se minun juttuni”. Tai ainakin melkein niin totesin. Niin mielipiteet muuttuvat. Aion tehdä tarkempaa tutkimusta myös seuraavien hankintojen parissa: Quilts Japan –lehden jouluinen numero. Olen erittäin kiinnostunut selvittämään, mitä projekteja lehdessä on (en ole tutkinut sitä vielä juuri ollenkaan). Aiempi ostamani numero pari vuotta sitten oli täydellinen menestys! Luin sen kannesta kanteen monta kertaa ja toteutinkin sieltä jutun, Hoopon kangaskuusen. Mukana myös pari pu

Valtavan henkisen ja hyvin vähäisen fyysisen ponnistelun tuloksena sain vaihdetuksi ompelukoneeseeni konetikkaukseen erinomaisen hyvin sopivan erikoispaininjalan. Vaihto kestää tosiaan pari minuuttia eikä ole vaikeaa, mutta helpompaa on porskuttaa peruspaininjalalla eteenpäin ilman mitään vaihtoja. Tosin esimerkiksi tällaista pintaa ei tavallisella paininjalalla saa tehdyksi: Olin jo ajat sitten päättänyt tehdä tähän laukkuun ”pikkukivipinnan” ja käyttää rohkeasti taustakankaasta poikkeavan väristä tikkauslankaa. Käytin vaihtuvaväristä keltaista lankaa. Alussa oli hankalaa. Ylälanka sotkeutui syöttäjiin ja kiristyi kiristymistään, kunnes huomasin pysähtyä. Seuraavaksi taistelin alalangan kanssa, kunnes kahden surkean aloituksen jälkeen huomasin, ettei se pujottunut oikein. Näiden kommellusten jälkeen tikkaaminen alkoi sujua, ja sain valmiiksi sekä etu- että takakappaleen. Vaihdoin saman tien tikkauspaininjalan tilalle tavallisen paininjalan. Jee! Laukun valmistus etenee! T

Sormet ihan syyhysivät päästä taittelemaan loputkin tähdestä, ja niinpä tähti on valmis. Täydensin kuvion neliömäiseksi, näin: Ohjeessa neuvottiin käyttämään yläsyöttäjää (walking foot) jo siinä vaiheessa, kun ompelee pinoja taustakankaalle. Käytinkö? En käyttänyt – minunhan olisi pitänyt uurastaa minuutti, pari ruuvailun ja paininjalan vaihtelemisen parissa. Lopputulos näytti tässä vaiheessa silti hyvältä. No, pannulappuhan ei ole lappu eikä mikään, ellei siinä ole vähän eristekerrosta ja taustakangasta ja jotain tikkauksia. Pihistelin ja leikkasin eristeeksi vain yhden college-jerseypalan, koska tähden kohdalta lappu on oikeinkin paksu jo ilman välikerroksia. Ja sitten tikkaamaan. Ohjeen henkilö oli tehnyt ”yksinkertaisia varjotikkauksia,” joita päätin itsekin kokeilla. No joo: Ilman yläsyöttäjää varovaisesti ommellut varjotikkaukset, ensimmäinen tikkauskierros, melko ok tulos. Muutamassa kohdassa kangas jäi vähän taitoksiin. Tikkaaminen oli kuitenkin mielettömän hidasta,

Olen taas koko päivän menestyksekkäästi vältellyt musta-keltaisen laukun tikkaamista. Laukun tilkkupinnat ovat koossa ja collegejerseyt ja jopa tikkausvanutkin paikoillaan, tikata vain pitäisi. Mutta ei! Teen kaikkea muuta. Kun esimerkiksi huomasin, että Kokkimaiset-lasinaluset olivat ensimmäiset tänä vuonna valmistamani lasinaluset, rupesin kokoamaan uutta settiä. Minulla on sydän- ja ruusuaiheista kuponkikangasta ja olin leikannut keskineliöitäkin valmiiksi. Valitsin reunoille vaihteeksi tweedmäisen värityksen: Kai näistä joku pitää. Eivätkä aluset valmiina ole ainakaan liian äklömakean näköiset, vaikka keskiosassa on reippaasti romanttista kuviointia. Lasinaluset jäivät tähän vaiheeseen, kun rupesin tavailemaan taitellun tähtipannulapun ohjeita ja leikkelemään ohjeen mukaisia palasia. Ennen kuin huomasinkaan, olin leikannut kaikki palaset. Ajattelin vielä tehdä jonkun työvaiheen. Ensin silitin 76 palaan ohuen taitteen. Sitten ajattelin kokeilla, miltä värit näyttäisivät

Kaivoin kesälomamatkalla löytyneen kokkiaiheisen kankaan esiin ja leikkasin sen toisesta reunasta irti muotokuvakupongit. Niitä oli vain viisi kappaletta, mutta suunnittelin silti niistä lasinalusia. Katsoin kankaan reunassa olevaa painokankaan kohdistusmerkistöä (värilliset pallot) ja etsin niiden perusteella kupongeille reunakankaan. Punaiset krysanteemit näyttivät hyvältä, ja taustakankaaksi löysin musta-valkoisen uushankinnan: Ennen tikkausta mutta kaikkien muiden työvaiheiden jälkeen lasinaluspino näytti hauskan väriseltä: Valmiit lasinaluset saivat nimekseen Kokkimaiset. Yhden alusen taustakankaaseen kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Tähtikuvioinen pannunalunen mielessä Blogosfääristä löytämäni pannulappuohje on jäänyt kaihertamaan. Tulostin ohjeen, laskelmoin mittoja senteiksi (en osaa käyttää tuumamittoja) ja pohdiskelin, millaisella kangasvalikoimalla pannulapun voisi toteuttaa. No, lattialla sattui olemaan vihreä, ruskeapalloinen kangas, jolle keksin terrakot

Sain valmiiksi poimutustyylillä toteutetun vetoketjupussukan, joka sai nimekseen Viiksikäs: ”Etukappaleessa” tasainen vyöte on hieman keskikohtaa ylempänä, jolloin pohjallisen pussukan pinta näyttää tasapainoisemmalta. ”Takakappaleeseen” ennätin ommella vyötteen täsmälleen kappaleen keskelle. Pohja kuitenkin syö kokonaiskorkeudesta vähän, ja vyöte asettuu lopullisessa pussukassa häiritsevän alas. Ainakin minua tämä alapainotteisuus häiritsee. No, tämä oli kokeilukappale! Sain pussukkaan tarvittavan pulleuden, sillä silitin laskostetut ja vyötetyt pinnat kiinni liimavanupalaan. En tikannut pintoja liimavanuun kiinni. Pussukan pinnassa on kotikissoja, mutta vuorissa karjuu tiikeri: Moka: Vuoripuolella on muuten kaksi Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä, joista toinen on lähellä pussukan pohjaa. Ompelin nimittäin merkillä varustamani vuorikappaleen vetoketjuun ylösalaisin. No-lo-a! Olisin voinut joko purkaa vetoketjuompeleen tai poistaa merkin, mutta laiskuus voitti. Merkki sai