mitä ajattelin tänään vuosia sitten.
Viisi vuotta sitten tikkasin värikästä tilkkupeittoa, joka sai lopulta nimen ”Ajatus karkaa kesään,” jotta se sopisi teemaltaan Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Talvisia tarinoita” –näyttelyyn.
Oli se työlästä! Tässäkin kerron ensin tikanneeni kaksi tuntia ja sen jälkeen päätelleeni langanpäitä yli tunnin. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on helpottanut elämääni huomattavasti!
Valitettavasti tilkkupeittoni ei kovin hyvin kestänyt ajan hammasta ja kovaa käyttöä (päiväpeittona, jonka päällä ihmiset ja eläin välillä oleilevat). Olin valinnut siihen pari silkkikangasta, jotka ovat hipuneet halki, ja reunakaitaleen sinänsä hienot lehvätikkaukset toteutin liian harvaan. Tikkaamattomilta alueilta tunkee vanua läpi ja pinta näyttää koko ajan karvaiselta (niistäkin kohdista, joissa Kissa ei ole oleskellut).
Neljä vuotta sitten olin juuri saanut ”Kukkea”-seinävaatteen keskiosan tilkkupinnan valmiiksi ja pohdiskelin, miten kehystäisin sen. Seinävaatteesta tuli lopulta ihan kiva, mutta järjestäisin kukikkaat neliöt eri tavalla, jos nyt olisin aloittamassa tätä projektia.
Neliöiden väleissä olevien tähtien sakarat ompelin kyllä liian kapeiksi. Tähdistä tuli vähän kummallisen näköiset.
Ehkä postasin silloin harvemmin, sillä kerroin tässä postauksessani myös valmistuneesta Farkkuketo-vetoketjupussukasta. Nykyään tekisin näistä kaksi eri postausta.
Kolme vuotta sitten eli vuonna 2012 esittelin valmista Saippuakuplakissat-vetoketjulaukkua. Laukusta tuli kiva, vaikka itse sanonkin. Minulla on se yhä varastossa – se ei jostain syystä ole löytänyt kunnon omistajaa itselleen.
Postauksessa on myös erittäin söpö kuva uskollisesta apulaisestani Kissasta.
Entä vuonna 2013? Esittelin viime katsauksessani Vanhat ystävät –tilkkupeiton kuvan. Rehellisyyden nimissä esittelen nyt peiton taustakappaleen, jonka olin saanut valmiiksi näihin aikoihin vuonna 2013. Toteutin tähän ehkä kaikkien aikojen kummallisimman taustakappaleen.
Puolustuksekseni on kerrottava, että yksi merkillisistä tilkkupaloista on kappaleessa paikkausmielessä. Löysin kankaasta pienen reiän vasta kun olin jo ommellut sen tähän ja merkilliset tilkkupalat ovat paikkoja.
Tikattuna taustakappaleessa oli ihan nätiltäkin näyttäviä kohtia:
Vuosi sitten tikkasin tilkkupintoja, joista tuli lopulta Kissanpolkka-tilkkupussukka. Ymmärsin tuolloin, ettei musta tikkauslanka näytä valmiina tikkausompeleena yhtään sen paremmalta kuin tavallinen ompelulanka.
Kiittelin samaisessa postauksessani vuosi sitten ostamaani Husqvarna Viking -ompelukonetta, mutta moitin sitä myös. Väitin, ettei sillä pystyisi ompelemaan kunnollista tikkiä sen jälkeen kun se on varoittanut alalangan kohta loppuvan. Olin väärässä. Kone ompelee edelleen moitteetonta tikkiä, kunhan en kuittaa ompelukoneen näytöllä olevaa ”alalanka vähissä” –ilmoitusta. Tätä nykyä koneeni saa minulta yksinomaan kiitosta!
Oli se työlästä! Tässäkin kerron ensin tikanneeni kaksi tuntia ja sen jälkeen päätelleeni langanpäitä yli tunnin. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on helpottanut elämääni huomattavasti!
Valitettavasti tilkkupeittoni ei kovin hyvin kestänyt ajan hammasta ja kovaa käyttöä (päiväpeittona, jonka päällä ihmiset ja eläin välillä oleilevat). Olin valinnut siihen pari silkkikangasta, jotka ovat hipuneet halki, ja reunakaitaleen sinänsä hienot lehvätikkaukset toteutin liian harvaan. Tikkaamattomilta alueilta tunkee vanua läpi ja pinta näyttää koko ajan karvaiselta (niistäkin kohdista, joissa Kissa ei ole oleskellut).
Neljä vuotta sitten olin juuri saanut ”Kukkea”-seinävaatteen keskiosan tilkkupinnan valmiiksi ja pohdiskelin, miten kehystäisin sen. Seinävaatteesta tuli lopulta ihan kiva, mutta järjestäisin kukikkaat neliöt eri tavalla, jos nyt olisin aloittamassa tätä projektia.
Neliöiden väleissä olevien tähtien sakarat ompelin kyllä liian kapeiksi. Tähdistä tuli vähän kummallisen näköiset.
Ehkä postasin silloin harvemmin, sillä kerroin tässä postauksessani myös valmistuneesta Farkkuketo-vetoketjupussukasta. Nykyään tekisin näistä kaksi eri postausta.
Kolme vuotta sitten eli vuonna 2012 esittelin valmista Saippuakuplakissat-vetoketjulaukkua. Laukusta tuli kiva, vaikka itse sanonkin. Minulla on se yhä varastossa – se ei jostain syystä ole löytänyt kunnon omistajaa itselleen.
Postauksessa on myös erittäin söpö kuva uskollisesta apulaisestani Kissasta.
Entä vuonna 2013? Esittelin viime katsauksessani Vanhat ystävät –tilkkupeiton kuvan. Rehellisyyden nimissä esittelen nyt peiton taustakappaleen, jonka olin saanut valmiiksi näihin aikoihin vuonna 2013. Toteutin tähän ehkä kaikkien aikojen kummallisimman taustakappaleen.
Puolustuksekseni on kerrottava, että yksi merkillisistä tilkkupaloista on kappaleessa paikkausmielessä. Löysin kankaasta pienen reiän vasta kun olin jo ommellut sen tähän ja merkilliset tilkkupalat ovat paikkoja.
Tikattuna taustakappaleessa oli ihan nätiltäkin näyttäviä kohtia:
Vuosi sitten tikkasin tilkkupintoja, joista tuli lopulta Kissanpolkka-tilkkupussukka. Ymmärsin tuolloin, ettei musta tikkauslanka näytä valmiina tikkausompeleena yhtään sen paremmalta kuin tavallinen ompelulanka.
Kiittelin samaisessa postauksessani vuosi sitten ostamaani Husqvarna Viking -ompelukonetta, mutta moitin sitä myös. Väitin, ettei sillä pystyisi ompelemaan kunnollista tikkiä sen jälkeen kun se on varoittanut alalangan kohta loppuvan. Olin väärässä. Kone ompelee edelleen moitteetonta tikkiä, kunhan en kuittaa ompelukoneen näytöllä olevaa ”alalanka vähissä” –ilmoitusta. Tätä nykyä koneeni saa minulta yksinomaan kiitosta!
Kommentit