vuoden ensimmäinen valmis!
Ompelin eilen niin nopeasti kuin pystyin, mutta pussukka ei vain valmistunut ennen kuin piti ryhtyä viettämään uutta vuotta. Tänään sen viimeistelin ja nyt on mahtava fiilis, kun vuosi alkaa heti uuden vetoketjupussukan esittelyllä. Tässä Iltojen kimallus –tilkkupussukka:
Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi:
Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:
Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!)
Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkkutilkkuakin. Vinkkaan tässä, että farkkutilkut kannattaa aina yhdistää tavalliseen kankaaseen jos voi. Saumoista tulee paljon ohuemmat.
Pussukan pohjassa näkyy, että yhdistin kaksi farkkutilkkua toisiinsa niin, että välissä oli tavallista kangasta. Pohjan toinen puoli on myös tavallisesta kankaasta.
(Vinkkini ei tietenkään toimi, jos haluaa käyttää yksinomaan farkkutilkkuja.)
Jatkoin 25-senttisen vetoketjun aika lailla pidemmäksi, koska en halunnut leikellä löytämääni, kimaltavaa tilkkupintaa yhtään pienemmäksi kuin oli ehdottoman välttämätöntä. Niinpä tuloksena on pussukka, joka ei avaudu aivan ammolleen.
Toimii silti hyvin.
Oliko talvi tässä? Saimme jouluksi oikean postikorttijoulumaiseman lumisine oksineen ja pehmeältä näyttävine kinoksineen. Talvea kesti vajaan viikon. Lämpötila on ollut plussalla toissapäivästä asti ja lumet ovat huvenneet silmissä. Kuvasin tilkkupussukka-aihiot toissapäivänä vielä lumisella penkillä.
Tänään penkki oli lumeton ja liian märkä kuvauspaikaksi, joten käytin toista puutarhapenkkiä. Lumitilanteen muutoksen huomaa silti.
Vuoden ensimmäinen käsityö on siis valmis, ja tässä on otos uusimmasta keskeneräisestä tilkkutyöstä eli taaperolle tulevasta tilkkupeitosta:
Ympyröiden parissa puuhailu on saanut Internetissä surffaavat silmäni sattumaan kuviin, joissa tilkkutyössä on ollut myös ympyröitä. Nyt olenkin kahden vaiheilla, pitäisikö minun vain sinnitellä ja tehdä koko peittopinta ympyröin koristelluista neliöistä. (Ajatuksenani oli käyttää myös tavallisia neliöitä.)
Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi:
Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:
- 25-senttinen vetoketju
- Leveys ylhäältä noin 31 cm
- Korkeus noin 17,5 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm
- Kantolenksu ommeltu 6 cm leveästä, 43 cm pitkästä kaitaleesta.
Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!)
Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkkutilkkuakin. Vinkkaan tässä, että farkkutilkut kannattaa aina yhdistää tavalliseen kankaaseen jos voi. Saumoista tulee paljon ohuemmat.
Pussukan pohjassa näkyy, että yhdistin kaksi farkkutilkkua toisiinsa niin, että välissä oli tavallista kangasta. Pohjan toinen puoli on myös tavallisesta kankaasta.
(Vinkkini ei tietenkään toimi, jos haluaa käyttää yksinomaan farkkutilkkuja.)
Jatkoin 25-senttisen vetoketjun aika lailla pidemmäksi, koska en halunnut leikellä löytämääni, kimaltavaa tilkkupintaa yhtään pienemmäksi kuin oli ehdottoman välttämätöntä. Niinpä tuloksena on pussukka, joka ei avaudu aivan ammolleen.
Toimii silti hyvin.
Oliko talvi tässä? Saimme jouluksi oikean postikorttijoulumaiseman lumisine oksineen ja pehmeältä näyttävine kinoksineen. Talvea kesti vajaan viikon. Lämpötila on ollut plussalla toissapäivästä asti ja lumet ovat huvenneet silmissä. Kuvasin tilkkupussukka-aihiot toissapäivänä vielä lumisella penkillä.
Tänään penkki oli lumeton ja liian märkä kuvauspaikaksi, joten käytin toista puutarhapenkkiä. Lumitilanteen muutoksen huomaa silti.
Vuoden ensimmäinen käsityö on siis valmis, ja tässä on otos uusimmasta keskeneräisestä tilkkutyöstä eli taaperolle tulevasta tilkkupeitosta:
Ympyröiden parissa puuhailu on saanut Internetissä surffaavat silmäni sattumaan kuviin, joissa tilkkutyössä on ollut myös ympyröitä. Nyt olenkin kahden vaiheilla, pitäisikö minun vain sinnitellä ja tehdä koko peittopinta ympyröin koristelluista neliöistä. (Ajatuksenani oli käyttää myös tavallisia neliöitä.)
Kommentit