vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet.

KahviKaneli kysyi kommentissaan, millaisilla välineillä esimerkiksi Ei pöllömpi –pussukan tilkkupinnan tyyppisiä tilkkutöitä kannattaisi aloittelijana tehdä. Samassa hengenvedossa (kommentissaan) hän mainitsi, ettei aio ostaa leikkuria eikä leikkuualustaa.

Noh.

Tunnistan niiiiin tilkkualoittelevan itseni tuosta kommentista! Halusin kokeilla tilkkupeiton tekemistä suunnilleen vuonna 1995. En ollut varma, olisiko tilkkuilu minun juttuni, mutta halusin ehdottomasti tehdä kotiimme tilkkupeiton. (Jälkeenpäin olen ajatellut, että oliko sekään järkevää, että ensimmäiseksi työksi valitsin peiton?!)

Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Nimenomaan olin päättänyt, että EN osta.

Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitaleet, merkitsin neliöt kankaalle lyijykynällä käyttäen mallineena postin osoitteenmuutoskortista leikattua neliötä. Sen jälkeen leikkasin neliöt viivoja pitkin, edelleen saksilla. Mainitsen vielä, että kaikki nämä työvaiheet tein lattialla.

Minusta tuntui aivan järkevältä käyttää pitkät ajat tähän työhön, jottei minun tarvitsisi ostaa leikkuria, viivainta ja leikkuualustaa!

Melkein 20 vuotta myöhemmin Tytär valitsi juuri tämän ensimmäisen tilkkutyöni omaan sänkyynsä päiväpeitoksi:


Aika eri näköinen kuin nykyiset tilkkutyöni...

Toisaalta ymmärrän itseäni, mutta toisaalta tiedän, miten paljon olisin säästänyt aikaani ja vaivaani, jos olisin ostanut itselleni välineet. Niiden kanssa tilkkutöiden tekeminen on paljon kivampaakin!

Esimerkiksi Lennä, lennä! –pussukkaan tarvittavat kaitaleet pystyy toki mittaamaan ja leikkaamaan tarkasti, jos käsillä on viivotin, kynä ja sakset. Voi myös päättää tehdä orgaanisempia kaitaleita, jolloin silmämäärä ja sakset riittävät. Valmiiksi ommeltujen kaitale-kaitaleiden pystyreunan tasoittaminen on saksipelillä tosi vaikeaa ja reuna todennäköisesti venyy tuota puuhatessa, eli sitä vaihetta on vaikea toteuttaa muuten kuin leikkuroimalla.

Vastaan siis KahviKanelille, että aloittelija - samoin kuin tilkkutaitajakin - mittaa ja leikkaa tilkkunsa helpoiten alustan, viivaimen ja leikkurin avulla. Sori, näin se vain on! Homma on kivointa niin!

Kommentit

Tiina sanoi…
Täysin samaa mieltä olen kanssasi. Tilkkuilua ei kannata tehdä ilman näitä perusvälineitä. Silityksen tärkeyttä ei myöskään voi korostaa liikaa.
A sanoi…
Leikkuualusta ja leikkuri on tilkkutöissä, en nyt uskalla sanoa pakollinen, mutta välttämätön :) Leikkuujälki on siisti ja lähes millintarkka, joten ompelukin on sitten helpompaa ja jälki siistimpää... ja tietty se silitys. Alustaa voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen... siis sitä vanhaa ja kulunutta alustaa ja leikkuria. Itse leikkaan kuluneella terällä, joka ei oikein enää kankaaseen pysty, paperia ja kartonkia, sen kuluneen ja vanhan alustan päällä :)
Hannele sanoi…
Niin totisen totta ja samaa mieltä olen kanssanne: perusvälineet, tarkkuus ja silitys ovat ne kolme tärkeintä. Ja jotta voi olla tarkka, tarvitsee mielestäni leikkurin, viivaimen ja alustan. Jos ja kun alkaa opetella uutta, haasteita on tarjolla muutenkin ihan riittävästi, joten miksi astua niihin ilmeisimmin kierrettävissä oleviin sudenkuoppiin :)
Satu sanoi…
Samaa mieltä olen minäkin ja liputan välineiden puolesta - ehdottomasti!!! Mutta "harjoituksia" voi tehdä ns. grazy-tekniikalla eli ommella erilaisia saksittuja palasia yhteen, piirtää esim. pussukan kaavan normaalille kaavapaperille ja leikata saksilla. Toisaalta tilkkutöitä voi tehdä myös eri paperiompelutekniikoin ;O), ilman leikkuria ja alustaa. No, tulipa vuodatus...
Soile Kivinen sanoi…
Ja alustojenkin kanssa menee niin että aluksi ostaan kaikkein pienimmän ja sitten vähän isomman ja sitten niin suuren kun vain löytää.
Kvilttaaja sanoi…
Repimälläkin voi tehdä kaitaleita. Niistä tulee umpimähkäisiä mittojen suhteen ja vähän venyvät. Mutta ainakin lankasuoraan menevät. Toisaalta, jos pyrkii kopioimaan samaa ulkonäköä kuin joku muu on tehnyt, pitää käyttää samoja tekniikoita. Ensimmäisen patalapun voi koemielessä tehdä repimällä kaitaleet. Sen jälkeen alkaa arvostaa fiksumpia tapoja.
Mari sanoi…
Ennen omien välineiden ostamista voi tilkkutöihin tutustua esim kursseilla. Voihan olla, ettei hurahdakkaan tilkkuiluun ja osta kaikkia mahdollisia välineitä heti omiksi. Tilkkukilloillakin voi olla välineitä lainaan/ kokeiltavaksi jos käy toimintaan tutustumassa.
KahviKaneli sanoi…
Minäkin lainasin yhteen työhän anopilta alustaa ja leikkuria. Nyt olen ne palauttanut ja ihan tavan leikkuuhommilla mennään. Mutta minun työt ovatkin todellakin ihan vain tosi tosi harrastelijan töitä :)
Siis ihan yksinkertaisia.
Eli ainakin toistaiseksi vielä ilman oikeita välineitä.
KahviKaneli sanoi…
Voihan se olla... eattä jonain päivänä huomaan omistavani alustan ja leikkurin?
Kangastuksia sanoi…
Minulle oli heti selvää, että hankin leikkurin, alustan ja viivaimen, kun niistä luin joskus 90-luvun alkupuolella enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni. Tilkkujen leikkaaminen on nopempaa ja tarkempää kuin saksilla leikaten.

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat hyödyllisiä muissakin käsitöissä kuin tilkkuilussa. Ompelen vaatteita ja kodintekstiilejä itse. Leikkaan tarvitsemani (vino)kaitaleet, verhojen reunoja ja muutenkin hyödynnän välineitäni kaikessa, missä pitää olla viivasuoraa leikkausjälkeä. Saksiin turvaudun lähinnä kaarevissa reunoissa.

Kahvikaneli, kävin kurkistamassa blogistasi tilkkutöitäsi ja huomasin, että sinähän olet tehnyt vaikka kuinka paljon tilkkutöitä ja muitakin ompelutöitä. Useissa töissäsi olisit voinut hyödyntää tilkkutyövälineitä. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.