kannattaa avautua.

Lopetin viime postaukseni huokaukseen siitä, miten juoponpolku-tilkkutyö pitäisi kantata. Kyllä kannatti mainita asiasta julkisesti! Henkinen paine vai mikä mahtoi johtaa siihen, että tartuin vihdoin toimeen!

Tasoitin ensin reunat ja nurkat suoriksi. Mittasin peittoteelmän sivut ja huomasin, että yläreuna oli selvästi alareunaa kapeampi. Onneksi siis mittasin! Sain tasoitettua kappaleesta kutakuinkin suorakaiteen mallisen.

Ai niin, ja nyt vasta huomaan työskennelleeni vanhan mittanauhani varassa. Minullahan on nyt kaksi kertaa niin pitkä eli kolmemetrinen mittanauha, kiitos Soilen. Sillä minun tietenkin olisi kannattanut mitata tämäkin pala.

Töölön Tilkkupajassa tikatut kuviot erottuivat komeasti päivänvalossa: Kuvassa taustakangaspuoli peitosta.

Kokeilin kirkkaanvihreää kanttauskangasta. Sopi.

Leikkasin kantit, ompelin ja silitin sekä kerin vyyhdiksi. Hienolta näytti. Vertailun vuoksi nostin Ranskan tilkkutapahtumasta ostamiani vihreitä kankaita samaan kuvaan.

Minulla oli ostoslistalla ainoastaan yksi tietty kangas ja se oli vihreä kanttikangas tähän juoponpolkupeittoon. Miten toteutin tämän? No tietenkin ostin yhden kirkkaan vihreän kankaan ja kahdeksan muuta kaikki samaa oliivinvihreää, vain eri sävyissä.

Fiksu ihminen olisi ostanut muutamaa eri vihreää. (Mutta onneksi se yksi erivärinen kangas oli sopiva.)

Vielä yksi kuva Villit kuviot –tilkkupeitostani, kun käytän sitä päiväpeittona.

En malttanut olla kuvaamatta sitä, kun valo tuli juuri sopivasti niin, että tikkauskuviot näkyvät hyvin.