ompelin tilkkulaukkua. luin tilkkukirjaa.
Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa:
Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan.
Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja!
Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset:
Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta.
Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta.
Kirjassa on ohje 20 tilkkutyöhön, joiden avulla voi tutustua kymmeneen eri tekniikkaan, esimerkiksi kaitaleompeluun, lentäviin hanhiin, Y-saumoihin ja portaittain ompeluun. Näistä tekniikkakuvauksista voi saada paljon ideoita.
Mallit ovat hyvin Sarah Fielken näköisiä – kenenpä muunkaan – ja on makuasia, pitääkö näistä. Voisi luulla, että kirjavan ystävänä tykkäisin näistäkin jokaisesta, mutta jostain syystä kirjassa on vain pari minua kiinnostavaa mallia.
Hauskin osuus oli heti alussa, kun Sarah kertoo, miten hän valitsee kankaat tilkkutöihinsä. Sitä tykkäsin lukea (vaikkei hänen kuvauksensa tuo kovin paljon apuja meille muille).
Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan.
Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja!
Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset:
Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta.
Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta.
Arvostelen tilkkukirjan
Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa tilkkukirja, jota en ollut lukenut. Nyt olen lukenut tämänkin, eli Sarah Fielken kirjoittaman ”Iso ilo pienistä tilkuista” –kirjan.
Kirjassa on ohje 20 tilkkutyöhön, joiden avulla voi tutustua kymmeneen eri tekniikkaan, esimerkiksi kaitaleompeluun, lentäviin hanhiin, Y-saumoihin ja portaittain ompeluun. Näistä tekniikkakuvauksista voi saada paljon ideoita.
Mallit ovat hyvin Sarah Fielken näköisiä – kenenpä muunkaan – ja on makuasia, pitääkö näistä. Voisi luulla, että kirjavan ystävänä tykkäisin näistäkin jokaisesta, mutta jostain syystä kirjassa on vain pari minua kiinnostavaa mallia.
Hauskin osuus oli heti alussa, kun Sarah kertoo, miten hän valitsee kankaat tilkkutöihinsä. Sitä tykkäsin lukea (vaikkei hänen kuvauksensa tuo kovin paljon apuja meille muille).
Kommentit