helmikuu! uudenlaista tilkkupintaa.
No niin, innostuin kokeilemaan, saisinko aikaiseksi vastaavanlaista kolmio-neliöpintaa kuin Muriël (hänen työnsä mainitsin postauksessani viidestä tilkkutyöstä, jotka haluaisin tehdä).
Alkuperäisessä mallissa keskineliö oli ommeltu pienistä neliöistä, mutta päätin heti, että tekisin kuvion keskelle "tilkkukangasta" vaaleista ja vaaleahkoista jäännöspaloista. Olenkin ommellut merkillisiä paloja usean päivän ajan. Minulla oli melkoinen kasa vaaleita tilkkuja ja olin päättänyt, etten rupea ompelemaan blokkia, ennen kuin kasa olisi huomattavasti huvennut.
Muuta sääntöä kokoamiselle ei ollut kuin käyttää vain löytämiäni jäännöspaloja, ja että tekisin pintoja, joista pystyisi leikkaamaan 15cm x 15cm neliön.
Vaaleita neliöitä pystyn kokoamaan kankaista, joita löytyy kotoa valmiina, mutta jää nähtäväksi, löydänkö tarpeeksi paljon mustanpuhuvaa kangasta, jotta saan ommelluksi riittävän määrän kolmioneliöitä. Mustat tilkkukankaani ovat huvenneet tosi vähiin, kun olen toteuttanut ensin "Iloinen yllätys" –tilkkupeiton, sitten kitaratyön ja nyt viimeksi "Vanhat ystävät" –tilkkupeiton.
Otinkin esiin tummimpia tummansinisiä ja violetteja kankaita muutamien löytämieni mustien palojen lisäksi. Ehkä niiden kontrasti riittää.
Pystymallisesta peitteestä ei saanut hyvää vaamamallista kalenterikuvaa muuta kuin täydentämällä sitä parilla pienemmällä kuvalla.
Tämä onkin pitkästä aikaa A-luokan postaus, koska mukana on myös Kissa!
Alkuperäisessä mallissa keskineliö oli ommeltu pienistä neliöistä, mutta päätin heti, että tekisin kuvion keskelle "tilkkukangasta" vaaleista ja vaaleahkoista jäännöspaloista. Olenkin ommellut merkillisiä paloja usean päivän ajan. Minulla oli melkoinen kasa vaaleita tilkkuja ja olin päättänyt, etten rupea ompelemaan blokkia, ennen kuin kasa olisi huomattavasti huvennut.
Muuta sääntöä kokoamiselle ei ollut kuin käyttää vain löytämiäni jäännöspaloja, ja että tekisin pintoja, joista pystyisi leikkaamaan 15cm x 15cm neliön.
Vaaleita neliöitä pystyn kokoamaan kankaista, joita löytyy kotoa valmiina, mutta jää nähtäväksi, löydänkö tarpeeksi paljon mustanpuhuvaa kangasta, jotta saan ommelluksi riittävän määrän kolmioneliöitä. Mustat tilkkukankaani ovat huvenneet tosi vähiin, kun olen toteuttanut ensin "Iloinen yllätys" –tilkkupeiton, sitten kitaratyön ja nyt viimeksi "Vanhat ystävät" –tilkkupeiton.
Otinkin esiin tummimpia tummansinisiä ja violetteja kankaita muutamien löytämieni mustien palojen lisäksi. Ehkä niiden kontrasti riittää.
Hyvää helmikuuta
Tilkunviilaajan helmikuun kalenterikuvana onkin kolme kuvaa Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeitosta.
Pystymallisesta peitteestä ei saanut hyvää vaamamallista kalenterikuvaa muuta kuin täydentämällä sitä parilla pienemmällä kuvalla.
Tämä onkin pitkästä aikaa A-luokan postaus, koska mukana on myös Kissa!
Kommentit
Tilkkupinnasta tulee varmasti jämittävä.
Lähettämäsi blogiarvonta voitto on tullut perille ja laitoinkin siitä kommentin alkuperäiseen arvonta bloggaukseen. Kommenttini ei kuitenkaan ole tullut näkösälle vaan on tainnut kadota jonnekin internetin ihmemaahan. Kiitokset Ärtsy ja Keltaisen kissan farkkukesä -vetoketjupussukoista. Vielä kumpikaan pussukka ei ole löytänyt tulevaa paikkaansa, mutta arvelen että voisivat sopia tulevaisuudessa vaikkapa pienen virkkuutyön säilyttämiseen tai neule/virkkuutarvikkeiden säilyttämiseen.