hyödyllisin värioppini.

Tilkkutöitä aloitellessani minulle oli ehdottomasti vaikeinta värien käyttö. Minulla ei ollut mittavaa kangasvarastoa niin kuin nyt enkä oikein pitänyt ajatuksesta, että olisin varta vasten ostanut kankaat johonkin työhön. Eikä minulla siihen olisi välttämättä ollut varaakaan.

Mainitsin viime postauksessani Spectacular Scraps –kirjan, josta opin kivan menetelmän ommella kolmio-neliöitä. Samasta kirjasta sain myös kaikkein hyödyllisimmän värioppini.

Kirjan mallit perustuvat kolmio-neliöihin. Reseptiin kuuluu, että valitaan kaksi väriä, ommellaan koko joukko kaksivärisiä kolmio-neliöitä ja näistä tietynlaisia blokkeja, jotka sitten yhdistellään tilkkupinnaksi. Valmiissa tilkkupinnassa on sitten mielenkiintoisia kuvioita.

Ensimmäinen värioppini oli siis, että valitsen kaksi väriä. Mitkä tahansa kaksi väriä, mutta vain kaksi.

Esimerkkinä käyttämääni "Uhrauksia"-seinävaatteeseen valitsin punaisen ja vihreän. Taisin valita värit katselmoituani kangasvarastoni – ehkä näitä värejä kankaita oli eniten.

Toinen värioppini tästä kirjasta oli pyrkimys käyttää suurta määrää hyvin erilaisia kankaita (mutta vain kahta väriä). Isokuvioisia, geometrisia, kukallisia, batiikkia, vaaleaa, tummaa, keskiväristä, pienikuvioisia, pilkullisia,… (mutta vain kahta väriä).

Todellakin valitsin työhöni monenlaisia kankaita!

Kolmas värioppini, edelleen tästä kirjasta oli kehotus välttää yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta kolmio-neliöiksi. Keskiväriseen kannattaisi mieluummin yhdistää vaalea tai tumma, jotta kolmiokuvio erottuisi kunnolla.

Osassa neliöistä tosiaan oli vaaleaa ja keskiväristä ja osassa tummaa ja keskiväristä – kaikki tilkut eivät olleet keskivärisiä.

Tällä väriopilla olen pärjäillyt siitä asti. Pussukoissani käyttelen mitä tahansa värejä, mutta isot tilkkupeitot teen käytännössä kahden värin sääntöä noudattaen.

Minkä värisiä ovat moniväriset kankaat?

Melkein kaikista kankaista pystyy löytämään hallitsevimman värin, mutta joskus värejä on niin tasaisesti ja/tai niin monta, että kankaan "väri" on vaikea määrittää. Etsin silloin jonkun hallitsevan värin ja päätän, että "tämä kangas on nyt vihreä" (tai minkä värinen onkaan). Sen jälkeen kohtelen sitä vihreänä.

Uhrauksia-työn nimi perustuu tositapahtumaan.

Tikkasin seinävaatteen "keskineliöihin" merkillistä, satunnaista mutta ei vapaata konetikkausta, ja kesken kaiken otin ja tikkasin sormeni läpi.

Sellaista sattuu! Tein nopean kyselyn Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa tässä taannoin, ja melkein kaikki olivat ommelleet sormeensa ainakin kerran. Joillekin oli käynyt niin useamminkin kuin vain kerran.