pussukka nyt. syyskuu!
Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että
Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina.
Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin.
Kuvassa mittailen, riittääkö kokoamani tilkkupala peittämään seuraavan reunan.
Käytin pussukan tilkkukappaleiden leikkaamisessa improvisointiperiaatteita eli en mitannut enkä leikannut leikkurilla, vaan saksilla – pidemmätkin kaitaleet.
Tässä pussukka on kahtena kappaleena:
Jäin tähän vaiheeseen, kun en millään keksinyt, mistä tempaisisin pussukan väreihin sopivan vuorikankaan. Asia kirkastui minulle juuri äsken. Kerron tästä hetken päästä.
Katsokaa, minkä kokoinen se on:
Valmiina blokki on noin 45cm x 45cm.
Kissa: ”Hei kuule, tässä on mun laskujen mukaan paloja 11 lisäblokkiin. Eiks tästä sun mielestä oo taas tulossa aika iso tilkkupinta?”
(Nyt palaan hetkeksi pussukka-asiaan. Kissan takana näkyy kangasrytty. Siinä on vihertävää kangasta, jonka olen pessyt ehkä kuukausi sitten ja joka edelleen odottaa silittämistä. Sopii täydellisesti nyt tekeillä olevan pussukan vuorikankaaksi!)
Tässä kuvassa pinoja on vasta kymmenen.
No, ehkä tästä tulee aika iso tilkkupinta. Ties kuinka mones tilkkupeitto tänä vuonnako? Katsotaan, mitä tulee.
Hyvää syyskuuta! Kuvassa tilkkutyö viime vuodelta, Sienimetsässä-niminen tilkkulaukku, joka on Tilkunviilaajan vuosikalenterissa syyskuun kalenterikuvana.
Sienimetsässä-tilkkulaukku oli ensimmäinen, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa. Tuoreeltaan ajattelin, ettei se ollut vaivannäön arvoista ja pidin laukkua lähinnä hiekkasäkin näköisenä. Mitä pidempään sitä katsoin, sitä enemmän laukku alkoi näyttää ”oikealta,” ja nyt käytän laukuissani tukihuopaa aina.
- menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)
- otin esiin paksun tikkausvanun ja
- leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.
Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina.
Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin.
Kuvassa mittailen, riittääkö kokoamani tilkkupala peittämään seuraavan reunan.
Käytin pussukan tilkkukappaleiden leikkaamisessa improvisointiperiaatteita eli en mitannut enkä leikannut leikkurilla, vaan saksilla – pidemmätkin kaitaleet.
Tässä pussukka on kahtena kappaleena:
Jäin tähän vaiheeseen, kun en millään keksinyt, mistä tempaisisin pussukan väreihin sopivan vuorikankaan. Asia kirkastui minulle juuri äsken. Kerron tästä hetken päästä.
Väliaikatietoa op art –blokeista
Ompelin juopon polku –paloistani kokoon ensimmäisen op art –blokin (tai Mod Pop- tai Mod Op –blokin), 5x5 tilkkua.
Katsokaa, minkä kokoinen se on:
Valmiina blokki on noin 45cm x 45cm.
Kissa: ”Hei kuule, tässä on mun laskujen mukaan paloja 11 lisäblokkiin. Eiks tästä sun mielestä oo taas tulossa aika iso tilkkupinta?”
(Nyt palaan hetkeksi pussukka-asiaan. Kissan takana näkyy kangasrytty. Siinä on vihertävää kangasta, jonka olen pessyt ehkä kuukausi sitten ja joka edelleen odottaa silittämistä. Sopii täydellisesti nyt tekeillä olevan pussukan vuorikankaaksi!)
Tässä kuvassa pinoja on vasta kymmenen.
No, ehkä tästä tulee aika iso tilkkupinta. Ties kuinka mones tilkkupeitto tänä vuonnako? Katsotaan, mitä tulee.
Tilkunviilaajan syyskuun kalenterikuva
Hyvää syyskuuta! Kuvassa tilkkutyö viime vuodelta, Sienimetsässä-niminen tilkkulaukku, joka on Tilkunviilaajan vuosikalenterissa syyskuun kalenterikuvana.
Sienimetsässä-tilkkulaukku oli ensimmäinen, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa. Tuoreeltaan ajattelin, ettei se ollut vaivannäön arvoista ja pidin laukkua lähinnä hiekkasäkin näköisenä. Mitä pidempään sitä katsoin, sitä enemmän laukku alkoi näyttää ”oikealta,” ja nyt käytän laukuissani tukihuopaa aina.
Kommentit
: D