onnistunut tikkaus.

Sain sini-vihreän, aitausmaisesti kuvioidun tilkkupeitteeni Töölön Tilkkupajan Soilen longarm-tikkauksesta torstaina Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa.

Ooh! Aah! Ihanat tikkaukset! Vihdoinkin saattaa käydä niin, että "pidän taustasta melkein enemmän kuin itse tilkkupinnasta," hahah.

Vähän puistattavasti ysärimäinen, harmahtava verhokankaanikin oli tikkauksen voimasta muuttunut erinomaisen kivaksi pinnaksi. Ysärikuvioiden sijaan tikkaus vie huomion.

Peite on nyt valmiudessa, että tasoittelen sen reunat ja ompelen siihen reunakantin. Niin, ja nimi pitää keksiä ja nimilappu laittaa vielä ennen reunakanttausta. Kismittelee, kun tiedän keksineeni tälle osuvan nimen yhtenä iltana, mutta nyt olen unohtanut koko idean.

Olen aivan täpinässä tikkauspalvelun minulle tuomista eduista. Esimerkiksi:

Minun ei tarvitse harsia työtäni! Vielä tikkaisinkin peitteen omalla kotikoneellani (ja onhan sitä tullut tehdyksi), jos joku harsisi osat yhteen. En ole investoinut tarpeeksi moneen hakaneulaan, ja lankaharsimus on konetikkaajallekin mukavampi, joten juuri mitään helpotusta ei ole. Minulla ei myöskään ole muuta paikkaa harsimiseen kuin makuuhuoneen lattia. Siksi minulla on yleensä aika kiire harsia työ. Voi että se on puuduttavaa hommaa.

Minun ei myöskään tarvitse itse varastoida valtavia tikkausvanupaaleja. Ostan ilomielin Soilelta tikkausvanun! Minulle kävi yleensä vielä niin, että olin sekä tilkku- ja taustapinnan valmiusmielessä että henkisesti valmis ryhtymään uuvuttavaan harsimisoperaatioon, kun huomasin tikkausvanua olevan liian vähän.

Tikattu työ on helpompi kantata. Longarm-tikkauksessa kone ensin harsii kaikki pinnat yhteen ulkoreunoista. Valmiiksi tikatussa työssä on paitsi tikkaus, myös suora ommel ulkoreunan ympäri. Ulkoreuna on siis litteä, ja siihen on paljon helpompi ommella kanttinauha.

Nyt voin valmistaa isommankin peitteen. Harsimisalustani eli makuuhuoneessa vapaana olevan lattian pinta-ala on käytännössä asettanut ylärajan tilkkupeittojeni koolle. En ole halunnut ryhtyä akrobatiaan, jota harsinpinta-alaa suurempi peitto olisi vaatinut. (Olisihan valtavan peitteen tikkaaminenkin ylen hankalaa kotikoneella.) Töölön Tilkkupaja sen sijaan voi tikata jopa 3m leveän työn.

Toki joku voi ajatella, ettei valmis peite ole kokonaan itse tekemäni, eikä se olekaan! Mutta en toisaalta ole itse värjännyt käyttämiäni kankaita enkä aina ole keksinyt malliakaan itse. Missä siis kulkee "itse tehdyn" raja?

Totuus on myös se, että olen tänä vuonna saanut valmiiksi ennätysmäärän isohkoja tilkkupeitteitä (tosin pieniä töitä eli pussukoita ja tilkkulaukkuja olen vastaavasti tehnyt paljon aiempaa vähemmän). Jos olisin joutunut tikkaamaan viimeiset kolme työtä itse, ainakin kaksi niistä olisi erittäin todennäköisesti edelleen kesken.