mustan ja valkoisen sävyjä.

Kolmas ja tällä erää viimeinen ruusuneliöin koristettu vetoketjupussukka on valmis. Tämän nimi on Öinen ruusu (ja keksin nimen itse). Olisin mieluusti tehnyt tästä Yöruusun, mutta se oli liian lähellä vyöruusua, josta ei tule mukavia ajatuksia mieleen.

Musta pinta oli tietysti mahdoton saada edes lähes realistisesti kuvatuksi.

Kangasmerkki tuli kiinnitetyksi aika alas. Kun havaitsen tällaisia epäsäännöllisyyksiä töissäni, lohdutan itseäni toteamalla, että ainakin nämä ovat todella uniikkeja. Joka tavalla.

Sitä valkoista

Tykkäisin välillä ommella vaikka tilkkulaukun. Raotin kirjastosta lainaamaani sisustuskirjaa Väreillä kodikasta, kirjoittanut Shannon Fricke. Näin tämän kuvan ja ajattelin (tietenkin) heti tilkkupintaa:

Kuvassa on ilmeisesti paperityönä tehtyjä seinätauluja, mutta mikä estäisi yhdistämästä moninaisia väritilkkuja valkoisiin paloihin juuri näin? Tilkkupinnasta voisi sitten koota vaikka juuri tilkkulaukun. Ehkä laittaisin pohjan värikkäämmästä kankaasta, ettei laukusta tulisi liian arka (siis likaantumiselle arka).

Tuumasta toimeen: leikkasin jäännöspalakasoistani löytämistäni keskitummista kankaista suorakaiteita. Leikkasin valkoisesta lakanakankaasta kaitaleita. Mallailin värillisiä paloja valkoiselle pohjalle, että näkisin, onko pinnasta tulossa inspiraatiolle uskollinen:

Toiselle puolelle leikkasin hieman eri väriset suorakaiteet:

Vielä en tiedä, miten toteutan laukulle sen tummempisävyisen pohjaosan. Ehkä valitsen jonkin näistä suorakaidekankaista pohjakankaaksi.

Kannattaisikin varmaan tehdä pari laukkua välillä, kun satuin ostamaan Tilkkuluolan myyntipöydiltä kaksi 100 kappaleen nappipussiakin. (Laukkuun tarvitaan yleensä yksi nappi - muuhun tarkoitukseen en oikeastaan nappeja käytä.) Tarjous oli tietysti liian hyvä ohitettavaksi, vaikka ihan kahtasataa nappia en taida ehtiä aivan heti käyttää. En ole vielä tarvinnut niistä yhtään.

Äitienpäivälahjatyyppiset lasinaluset

Leikkelin suorakaiteita uuteen tilkkulaukkuun, mutta ehdin myös ommella lasinalusia. Ompelin tilkkupinnan ja taustakankaan oikeat puolet vastakkain yhteen, jätin yhtenäiselle sivulle kääntöaukon. Leikkasin sopivan kokoiset neliöt liimavanusta, jota ei riittänyt kuin neljään aluseen. Loput kaksi leikkasin tavallisesta vanusta.

Kavensin neliöiden kulmat ja käänsin palat oikein päin. Kiinnitin kääntöaukon neuloilla. Lasinaluset odottavat tässä, että tikkaan ne:

Pidän vapaapäivää. Toivottavasti ehdin myös ommella eikä koko vapaapäivä kulu kodin rästitöiden tekemiseen!