Tilkunviilaaja

Ompelin vaaleista tilkkusilppupinnoista tasoittelemani kapeat kaistaleet vanun ja froteen päälle. Tein tilkkusilppupintoja vuorotellen tämän työn kanssa, kunnes minulla oli vanupalojen keskellä suunnilleen sama määrä kaistaleita tikattuina. Täydensin pinnan löytämilläni kaitaleilla ja tilkkuketjuilla: Sitten leikkasin ihan oikeasta ostokankaasta loput palat pintoihin. Tilkkupinnat olivat sopivasti valmiiksi tikatut! Ei tarvinnut keksiä kuvioita tai miettiä tikkauslangan väriä. Varastoissa on muutama vetoketju vielä (hah, hah, muutama) ja sieltä valikoitui oranssinpunainen, 25-senttinen vetoketju tähän. Kiinnittämisen jälkeen tikkasin vaalealla, kauniin kiiltävällä tikkauslangalla sauman läheltä. Kuvassa vetoketju näyttää täydellisen suoralta ja ompeleet onnistuneilta, mutta todellisuus oli vähän erilainen. Olin leikannut pussukka- ja vuorikappaleet jotenkin epätarkasti, ja vetoketjun kiinnittäminen oli tavallista hankalampaa. Hohhoijaa. Ellen koko ajan harjoittele, taan...

Kyllästyin pyörittämään ompelupöydälläni olevaa vaaleiden tilkkujen ja kangaspalojen kasaa ja nöyrryin hakemaan lisämateriaalia vinttihuoneemme tilkkulaatikoista. Muutamassa minuutissa olin penkonut yhdestä laatikosta vaaleita, sinertäviä, punertavia ja vihertäviä tilkkuja elävöittämään musta-vaaleiden kolmio-neliö-tähtikuvioiden keskellä olevia tilkkusilppupintoja: 1. Tilkkuriippuvaisella on valtavat varastot tilkkuja, jotka eivät vain hupene Laatikko on mallia Ikean iso säilytyslaatikko. Kyljessä lukee "tilkut nro 1," mikä kertonee karua tarinaa tilkkuvarastojeni koosta. Aivan kuin laatikosta ei olisikaan otettu mitään. 2. Tilkkuriippuvainen tekee aina vain lisää hankintoja Silti poikkesin lauantaina kaupungilla käydessäni Eurokankaaseen ja pengoin käsityöpuuvillalaareja. Huokaus. Löysin kaksi mustanpuhuvaa kangasta sekä perusvaalean, joka tulee olemaan hyödyllinen seuraavassa hankkeessani. Suunnittelen Ranskan-matkaa, joten Ranska-aiheiset puuvillat (p...

Tilkunviilaajan kalenterikuva huhtikuulle 2013 esittää Kukkea-seinävaatetta: Normaalista poiketen valmistin seinävaatteeseen myös ripustuskujan, joten sen on voinut oikeasti ripustaa seinälle. (Esimerkiksi hienoon Versoul-työhöni en ole VIELÄKÄÄN saanut ommelluksi ripustuskujaa.) En siis pidä Kukkea-seinävaatetta ulkokeinun istuinpehmusteena, kuten kuvasta saattaisi päätellä (hah hah). Tumma-vaaleat pinnat Säästäväisenä ihmisenä leikkaan kolmio-neliöiden keskelle jäävien tilkkusilppupalojen ylimääräiset reunat talteen. Osa paloista on melkein älyttömän pieniä tai siis kapeita: Tässä blokki, jonka keskineliöön olen käyttänyt tosi tosi pieniäkin paloja: No, ripellys kyllästytti tänään, joten otinkin esiin tikkausvanun palan – sopivahkon kokoisen esimerkiksi vetoketjupussukkaa varten – ja ompelin kapeimmat kaistaleet siihen, sitä mukaa tikatuksi pinnaksi: Tästä täytyy jatkaa vähän isommilla tilkuilla. Niitäkin on. Jatkoon valitsen myös eri värisiä kankaita kuin ...

Vaaleiden tilkkusilppupintojen tekemisessä minulla ei ole erityistä värisuunnitelmaa, mutta välillä rajoitun yhden sävyisiin kankaisiin, kuten esimerkiksi tässä vihreään: Blokista (tai oikeastaan tilkkupinnan osasta) tuli tosi nätti! Toisinaan vaaleat pinnat ovat ihan sattumanvaraisen värisiä: Ja välillä sekä vaalea tilkkupinta että ympärillä olevat kolmio-neliöt ovat väreiltään melkein mitä hyvänsä: Kiinnostuksella odotan sitä, että pääsen asettelemaan palasia design-lattialle tositarkoituksella. Siis niin, että sommittelen lopullisen järjestyksen palasilleni. Vaikka yksittäisissä palasissa ei ole mitään erityistä suunnitelmaa, luulisin kokonaisuudesta löytäväni sävyjä, jotka saan vaihtumaan toisesta toiseen pinnan ylitse. Tähän asti olen vain läiskinyt palat vierekkäin ja alekkain, mutta valmiiseen pintaan teen sommitelmaa. Siis sitten kun olen saanut puuttuvat tsiljardi palaa valmiiksi. Vielä tämä ajatus Olin eilen käymässä Turussa. Kävelin siellä ompelimon edits...

Olen jatkanut tilkkusilppupintojen rakentamista ja ommellut niiden ympärille kolmio-neliöpaloja, ja tilkkupintaa on jo suunnilleen vauvanpeiton verran (siis jos olisin tekemässä vauvanpeittoa): Tässä tilkkupinnassa on kaksi merkillistä asiaa: Olen ommellut tilkkusilppualueet melko vaaleista kankaista, mutta on siellä kirkkaampiakin värejä ja keskivärisiäkin paloja joukossa. Voisi luulla, että kokonaisuus näyttäisi erittäin kirjavalta tai jopa levottomalta. No, läheltä katsottuna ehkä näyttääkin, mutta esimerkiksi tässä kuvassa vaaleammat alueet näyttävät aivan tarpeeksi rauhallisilta. Vaikka olen ommellut tilkkusilppua neliömetrikaupalla (no, hiukan tässä liioittelen), vaaleita kangaspaloja ja jäännöstilkkuja näyttää olevan yhtä paljon jäljellä kuin aloittaessani. Olenkohan kehittänyt runsaudensarven? Paha vain, että sieltä riittää vain tätä jäännöspalatilkkua, ei esimerkiksi herkkuja syötäväksi, tai vaikka rikkauksia. Tähän saakka olen ommellut paloja sen suuremmin lukumäär...

Ompelin pussukan valmiiksi! Jee, kamalasta applikointisöherryksestäni tuli oikein kelpo tilkkupussukka. Tytär keksi vihdoin tälle nimen – se on Tilkkusirkus. Otin Tilkkusirkus-pussukan valmistujaiskuvat ulkona, mutta Tyttäreltä lainaamassani digikamerassa oli säädöt aivan pielessä ja kuvista tuli ylen ylivalottuneita. Luin netistä löytämääni ohjekirjaa hieman ja osasin sen jälkeen korjata säätöjä, mutten enää viitsinyt mennä ulos asti kuvaamaan. Niinpä Tilkkusirkus-pussukka poseeraa tässä yhden huonokuntoisen sisäoven edessä. Tässä poseeraus makuuhuoneen matolla: Ja pussukan toinen puoli: Pussukan pohja näyttää tältä: Kivat keltaiset tilkut jäivät harmittavasti pohjaan piiloon. Unohdan aina, että alareunaan kannattaisi valita melko tylsiä kankaita. Tilkkusirkus-pussukka on yläreunastaan noin 25cm leveä noin 20cm korkea pohjasta noin 9cm leveä. Vihreä vuori näkyy: Niin, ja tässä näkyy myös sisätasku Tilkunviilaaja-merkkeineen. Vetoketjun pää näyttä...

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa: Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla? Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla. Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani. Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle: Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni. Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin. Vali...