sitä mukaa tikattu tilkkupinta.
Ompelin vaaleista tilkkusilppupinnoista tasoittelemani kapeat kaistaleet vanun ja froteen päälle. Tein tilkkusilppupintoja vuorotellen tämän työn kanssa, kunnes minulla oli vanupalojen keskellä suunnilleen sama määrä kaistaleita tikattuina. Täydensin pinnan löytämilläni kaitaleilla ja tilkkuketjuilla:
Sitten leikkasin ihan oikeasta ostokankaasta loput palat pintoihin. Tilkkupinnat olivat sopivasti valmiiksi tikatut! Ei tarvinnut keksiä kuvioita tai miettiä tikkauslangan väriä.
Varastoissa on muutama vetoketju vielä (hah, hah, muutama) ja sieltä valikoitui oranssinpunainen, 25-senttinen vetoketju tähän. Kiinnittämisen jälkeen tikkasin vaalealla, kauniin kiiltävällä tikkauslangalla sauman läheltä.
Kuvassa vetoketju näyttää täydellisen suoralta ja ompeleet onnistuneilta, mutta todellisuus oli vähän erilainen. Olin leikannut pussukka- ja vuorikappaleet jotenkin epätarkasti, ja vetoketjun kiinnittäminen oli tavallista hankalampaa. Hohhoijaa. Ellen koko ajan harjoittele, taannun!
Leikkasin pussukkaan punaisen vuorin ja sisätaskun. Jotta tasku erottuisi vuorikankaasta, ompelin kappaleeseen vaalean osan. Oikeasti minulla oli kerrankin tarpeeksi kangasta, että olisin voinut ommella taskun yhdestä palasta. (Minkähän takia toinen vuorikappale on noin ryppyinen, en oikeasti tiedä.)
Viimekertaiseen kirjoitukseeni tuli tosi monta ilahduttavaa kommenttia! Tätä tilkkuriippuvuutta taitaa olla ihan epidemiaksi asti liikkeellä. Minua ja kommenttien perusteella lukijoitanikin lohduttaa tietää, ettemme ole yksin vaivamme kanssa. Tämä on tosin aivan ihana vaiva!
Pitkästä aikaa Kissa.
Kuvan ottaja on löytänyt Kissan sängystäni, tilkkupeiton alta. Näyttääkö se vähän työlääntyneeltä?
Vasemmassa reunassa näkyy peiton vuoripuolta. Päätin, etten ostaisi vuoria varten uutta kangasta ja kokosin peiton vuorikappaleen kankaista, joita minulla sattui olemaan (ja vuori on juuri sen näköinenkin).
Kaikki olivat eri kokoisia paloja, joiden sovittaminen peiton kokoon oli hankalaa. Mittasin palat, piirsin palat mittakaavassa PowerPoint-esityskalvolle ja siirtelin niitä siinä, kunnes ne muodostivat sopivan kokoisen palan mahdollisimman taloudellisesti. Sitten ompelin palat yhteen tekemäni kaavion mukaisesti. Toimi.
Sitten leikkasin ihan oikeasta ostokankaasta loput palat pintoihin. Tilkkupinnat olivat sopivasti valmiiksi tikatut! Ei tarvinnut keksiä kuvioita tai miettiä tikkauslangan väriä.
Varastoissa on muutama vetoketju vielä (hah, hah, muutama) ja sieltä valikoitui oranssinpunainen, 25-senttinen vetoketju tähän. Kiinnittämisen jälkeen tikkasin vaalealla, kauniin kiiltävällä tikkauslangalla sauman läheltä.
Kuvassa vetoketju näyttää täydellisen suoralta ja ompeleet onnistuneilta, mutta todellisuus oli vähän erilainen. Olin leikannut pussukka- ja vuorikappaleet jotenkin epätarkasti, ja vetoketjun kiinnittäminen oli tavallista hankalampaa. Hohhoijaa. Ellen koko ajan harjoittele, taannun!
Leikkasin pussukkaan punaisen vuorin ja sisätaskun. Jotta tasku erottuisi vuorikankaasta, ompelin kappaleeseen vaalean osan. Oikeasti minulla oli kerrankin tarpeeksi kangasta, että olisin voinut ommella taskun yhdestä palasta. (Minkähän takia toinen vuorikappale on noin ryppyinen, en oikeasti tiedä.)
Viimekertaiseen kirjoitukseeni tuli tosi monta ilahduttavaa kommenttia! Tätä tilkkuriippuvuutta taitaa olla ihan epidemiaksi asti liikkeellä. Minua ja kommenttien perusteella lukijoitanikin lohduttaa tietää, ettemme ole yksin vaivamme kanssa. Tämä on tosin aivan ihana vaiva!
Pitkästä aikaa Kissa.
Kuvan ottaja on löytänyt Kissan sängystäni, tilkkupeiton alta. Näyttääkö se vähän työlääntyneeltä?
Vasemmassa reunassa näkyy peiton vuoripuolta. Päätin, etten ostaisi vuoria varten uutta kangasta ja kokosin peiton vuorikappaleen kankaista, joita minulla sattui olemaan (ja vuori on juuri sen näköinenkin).
Kaikki olivat eri kokoisia paloja, joiden sovittaminen peiton kokoon oli hankalaa. Mittasin palat, piirsin palat mittakaavassa PowerPoint-esityskalvolle ja siirtelin niitä siinä, kunnes ne muodostivat sopivan kokoisen palan mahdollisimman taloudellisesti. Sitten ompelin palat yhteen tekemäni kaavion mukaisesti. Toimi.
Kommentit